Jussi T. Koski & Saku Tuominen - Kuinka ideat syntyvät: Luovan ajattelun käsikirja

WSOY, 2005
sivuja 224

"Tämän kirjan avulla lähes jokainen voi halutessaan oppia nykyistä luovemmaksi ajattelijaksi jo 10 vuodessa", lupaa takakansi. Kirja todella kertoo mitä luovuus on, mitä hyötyä luovasta ajattelusta on, millainen luovan ajattelun prosessi on ja miten on mahdollista kehittyä luovassa ajattelussa ja työskentelyssä. Kirja painottaa kiireettömyyttä, pitkäjänteistä ajatteluharjoitusta (kaksi kertaa viikossa, kaksi tuntia kerralla ajattelua!) ja sitä, ettei inspiraatioon ja uusiin mullistaviin keksintöihin johtaviin ideoihin ole oikotietä.

Kirja on kämppikseni ja eilen kotiin tullessani huomasin tuon meidän keittiön pöydällä. Luin yli sata sivua yhdeltä istumalta. Teos on kiinnostava. Se ottaa luulot pois, helppoa tietä ei ole. Samalla se kuitenkin toistaa aika paljon samoja asioita ja loppua kohden muutamia sivuja jätinkin välistä.

Kuinka ideat syntyvät on erittäin hyödyllinen yrityksille ja yksittäisille ihmisille, jotka haluavat löytää tien uusiin oivalluksiin. Itse koin, että kirjassa olevat ajankäyttöohjeet olivat kaikista hyödyllisimpiä. Lisäksi muutamat tekniikat olivat kiinnostavia. Plussaa kirjalle tuo ehdottomasti se, että siinä oli kivoja kuvia ja listoja. Sellaset seikat vetoavat ainakin muhun!

Ideointitekniikoiden tavoitteena on lisätä ajatteluusi:

rentoutta, yllätyksellisyyttä ja turvallisuuden tunnetta.

1) Rentous

Jokaisen on keksittävä 10 minuutissa 10 ideaa. Jos tavoitteena olisi keksiä yksi hyvä idea 10 minuutissa, lopputulos olisi todennäköisesti surkea. Mutta kun tavoitteena on keksiä 10 millaista ideaa tahansa, saadaan todennäköisesti kolme hyvää.

2) Yllätyksellisyys - näkökulman ja suunnan vaihtaminen

Puhutaan esimerkiksi näkökulmien vaihtamisesta (reframing) tai sattumanvaraisten virikkeiden hyödyntämisestä (random stimulation). Joskus joku hyvin outo ajatus voi auttaa synnyttämään hyödyllisen ja sovelluskelpoisen uuden ajatuksen.

Hyödynnä esimerkiksi seuraavia tekniikoita:

- Ratkaisuidea ongelmaasi löytyy lukemasi lehden sivulta 10.

- Etsi yksi uusi idea jokaista lukemaasi sanomalehden sivua kohti. Anna uutisten, mainosten, artikkeleiden ja kuvien inspiroida sinua.

- Ratkaisun avain on kirjahyllystäsi sattumanvaraisesti poimimasi kirjan nimessä.

- Tuota uusia ideoita miettimällä voisiko ratkaisu löytyä sattumanvaraisesti valituista sanoista hillomunkista silmälaseihin.

3) Turvallisuuden tunne - mitä muut ajattelevat minusta

- Yksi paljon kehuttu ja vielä enemmän parjattu ideointimalli on "hattu-tekniikka", jossa jokaiselle palaveriin osallistujalle varataan erilainen rooli (unohtakaa hatut!). Henkilö esittää koko ideointipalaverin ajan tuota roolia, ja rooli tarjoaa hänelle mahdollisuuden esittää ajatuksia liioitellen ja sensuroimatta. Esimerkiksi yksi ideoija esittää tehokkaita ratkaisumalleja, toinen toteuttamiskelvottomia, kolmas yltiöoptimistisia, neljäs mahdollisimman tylsiä, viides huonoa makua edustavia, kuudes sosiaalidemokraattisia, seitsemäs kokoomuslaisia ja niin edelleen.

Jossain vaiheessa roolit poistetaan ja tarkastellaan syntyneitä ideoita avoimesti. Tätä mallia voi varioida loputtomasti. Yksi vaihtoehto on ajatella ihmisten kautta. Millaisia ideloita esittäisi George W. Bush, millaisia Michael Moore? Victoria Beckham tai Quentin Tarantino? 

Tuossa itselle mielenkiintoisimman kohdan tiivistys! Kannattaa ehdottomasti tutustua kirjaan, jos haluaa löytää elämästään ja elämäänsä jotain uutta ja mielenkiintoista. Uusia toimintamalleja, uusia luovia aktiviteetteja tai vaikka parantaa ongelmanratkaisukykyä. Tämä on yksi parhaimmista "neuvoa antavista" kirjoista, johon olen törmännyt!

Anja Snellman - Ivana B.

Tadaa! Uusi otsatukka ja uusi ikioma Ivana B! Vieläpä omistuskirjoituksella! Tuossa vielä pakollinen lähikuva siitä. 5.10.2012 Katarinalle lämpimästi Anja Snellman! Hihi! Olen iloinen tuosta. Ivana B. -kirjan lisäksi ostin myös Anja Snellmanin ja Ulla Jokisalon kirjan Side. Muistakin kirjoista haluan kertoa tarkemmin sitten kun jaksan vähän kuvatakin niitä. Olin iloinen, kun Anni kertoi jo odottaneensa mun arvostelua Ivana B:stä. Todettakoon, että kun olin kuuntelemassa Anja Snellmania kirjamessuilla, hämmennyin. Kirjan nimi voidaan lausua myös [Ai vanna bii] eli I wannabe. Olin häkeltynyt sanaleikistä, jota en osannut yhtään odottaa tai huomata!

(Täytyy huomauttaa, että olen mielettömän väsynyt ja uupunut ja on sellainen tunne, että kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään. Sanat takkuilevat ja tuntuu kuin menisin töksähtelevä askel kerrallaan eteenpäin. Silti haluan kuitenkin kirjoittaa tästä kirjasta. Sekin vielä, että luin kirjan varsin nopeasti. Aloitin heti kirjamessuilta päästyäni lukemisen eikä mennyt kauaa kun olin jo hotkaissut sen. Mulle jäi sellainen tunne, että tuo kirja kyllä tarvitsee vielä toisen lukukerran, jotta voin tehdä siitä kunnollisia mielipiteitä ja selkeitä arvioita.)

J u o n i !

Ivana B. on nuori, trendikäs, muotitietoinen bloggari, joka julistaa omaa paikkaansa kirjailijana, vaikak hän ei vielä ole ehtinyt kirjaa kirjoittaakaan. Hän luo itsestään brändiä ja hän osaa tehdä itsestään sellaisen, joka kiinnostaa mediaa suuresti. Pääosassa kirjan kertojana on kuitenkin keski-ikäinen naiskirjailija, joka saa arvostelua osakseen Ivana B:ltä tämän blogissa niin kuin myös sähköpostitse.

Kirjailijapäähenkilö kirjoittaa kirjeitä lyhytterapeutti Parantaiselle ajatuksiaan ja kokemuksiaan Ivana B:stä. Mikäli ymmärsin oikein, (juonipaljastus) ko. terapeutti on Ivana B:n äiti tai ainakin näin päähenkilö kuvittelee tai uskoo. (/juonipaljastus)

Enempää en nyt oikein osaa sanoa juonesta.

Siltala, 2012
sivuja 166

A r v  i o t !

Kirja on erilainen kuin Snellmanin aikaisemmat. Aihepiiri liittyy jotenkin teini-iän ja keski-iän tuskaan. Teini-iässä ja nuoressa aikuisuudessa halutaan olla julkkiksia, tarvitaan näkyvyyttä ja halutaan olla paljon kaikkea, vaikka kaikki on vielä edessä, oppiminen, kasvaminen, ura, kypsyys. Jotenkin tuollainen "olen kirjailija vaikka en ole kirjoittanut kirjaa"-ajattelu yhdistyy mielessäni juuri nuoruuteen, ja mielenkiintoisen asbektin tähän tuokin tuo, että asiaa tarkastellaan keski-ikäisen naisen kautta. Tuo keski-ikäinen nainen on tehnyt uraa jo ja hänelle on opetettu, ettei itsestä saa tehdä numeroa.

Mielenkiintoinen näkökulma. Kaksi ulottuvuutta ja nykyhetki kohtaavat. Ivana B. ei tunnu "tyypilliseltä Snellmanilta", aihe ei ole niin raflaava ja yhteiskunnallisesti kantaaottava mitä Lemmikkikaupan tytöt tai Parvekejumalat taas olivat. Eikä kirjassa näy samanlaista kiehtovuutta mitä Sonja O.:ssa tai Side-kirjassa. Tuo ei ole samanlaista tajunnanvirtaa mitä kaksi viimeksi mainittua. Tämä on hillitympi, kypsyneempi, vaikka ottaakin uuden näkökulman käsittelyynsä.

Annan kolme tähteä, koska en päässyt tähän sisälle samalla tavalla kuin Snellmanin muihin kirjoihin. Tämä ei myöskään herättänyt samanlaista intohimoa, vaikka tämän teoksen nopeasti pistelinkin suihini. Kuitenkin minulla on tunne, että tulen lukemaan tämän vielä uudelleen ja saamaan tästä enemmän irti, mitä nyt viime viikonloppuna tästä sain.

(Ja lähes hävettää tämän tekstin taso. Mutta joskus näin. Ostin tänään yliopiston kirjakaupan alennushyllystä Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla -kirjan ja sitä olen nyt aika paljon lukenut, ehkä se on sitten seuraava uhrini.)

Kuva kirjamessuilta!

Anja Snellman omistuskirjoittaa ja minä hölmistelen vieressä hassuna!
(Viima Villisilmä kuvasi!<3)

Harry Mathews - Yksityisiä iloja

Löysin tämän kirjamessuilta halvalla. Se näytti yksinkertaiselta, helppolukuiselta ja aiheeltaan aika raflaavalta, mikä viehättää minua suuresti. (Eroottisista kirjoista kirjoittamisesta ollaan juteltu Annin kanssa, ja nyt joudun itsekin ensimmäisen kerran kokemaan, miltä tuntuu kirjoittaa jostain sellaisesta aiheesta, mistä ei välttämättä uskaltaisi keskustella ääneen.)

Basam books, 2010
sivuja 143

Harry Mathewsin kirja Yksityisiä iloja kertoo lyhyitä tarinoita masturbaatiosta. Yllätyksekseni kirja ei ole rivo eikä härski, ei pornografinen eikä mitenkään inhorealistisiin kuvauksiin venyvä mässäilykirja. Kirja kertoo yksinkertaisia asioita, hyvällä kielellä. Mathews onnistuu olemaan kirjassaan asiallinen. Teos ei herätä häpeää, mikä kauhistuttaisi pois kirjan ääreltä. Kirjailija on onnistunut olemaan erittäin inhimillinen ja ystävällinen lukijoilleen, jotka saattavat lähestyä kirjaa ujosti tirkistellen. Ehkä niin itsekin tein. Halusin nähdä, miten tuollaisesta aiheesta voi kirjoittaa.

Mathews ei ota kantaa, kuvailee vain kauniisti tai lohdullisen yksinkertaisesti. Teos on tosiaan nopealukuinen. Kirjasta tulee mieleen se, kun joskus kirjoituskurssilla puhuttiin pienistä novelleista, miten joku kirjailija, jonka nimeä en nyt muista, kirjoittaa lyhyitä novelleita ihmiskohtaloista rakentaen todella pienistä yksinkertaisesta asioista elämän kokoisen kokonaisuuden.

Kirjailija käyttää kiinnostavia sanakäänteitä. Kirja ei aiheuta pahaa oloa tai kuvotusta. Se on ihan mukava teos. Mutta ei siitä toisaalta jäänyt mitään hirmuisen vavahduttavaakaan mieleen. Kannattaa lukea, jos haluaa nähdä minikertomuksia ihmisistä ja lukea, miten salaisesta aiheesta voi kirjoittaa hyvin häpeilemättä.

Pikapäivitys!

Kuulkaas kaikki kuulollaolevat kaverit! Videovuokraamo Makuunissa on 2 euron hullutusvillitys! KAIKKI elokuvat, ihan kaikki uutuudetkin, ovat 2 euroa! Ainakin Kaskenkadun (Turku) Makuunissa oli 1,5 litran Coca Colakin vain kahdella eurolla! Vaikka tämä ei kirjoihin eikä kirjallisuuteen liitykään, halusin jakaa tämän, koska olen niin innoissani tästä. 

Vihdoinkin eilen näin Mr. Nobodyn, jota tähdittää aivan ihana Jared Leto. Mr. Nobody on loistavasti rakennettu ja taidokas elokuvanäytös, joka rakentuu upeasti pienistä paloista välillä epäselvinkin piirtein. Sekavuus vain luo todentuntuisen kuvan omastakin mielenmaisemasta; sekavaa ja hyvin monimuotoista. Eilisen leffan minä sain päättää ja tänään katsotaan Viiman valitsema Dark Shadows. Ja ps! Mr. Nobody kipusi lempielokuvieni listalle! (Kävin viime viikolla katsomassa Puhdistuksen ja aion kirjoittaa siitä vertailevan kirja vastaan leffa -arvion.)

Tänään alkoivat myös Turun kirjamessut ja eilenillalla tulin Tampereelta varta vasten kokeakseni jälleen kirjamessujen hälyn. Ostin seitsemän kirjaa ja tapasin Anja Snellmanin! Minusta ja hänestä on vieläpä yhteiskuva! Näistä jutuista kuitenkin päivitän lisää myöhemmin. Oli aivan ihanaa kirjamessuilla, oltiin kivalla porukalla: minä, Viima, Jouni ja Tuulikki. Lisäksi nähtiin Haidi ja Annikin kävi kirjamessuilla, vaikka häntä en ehtinytkään harmikseni nähdä. :-)

Iida Rauma - Katoamisten kirja

! Juoni !

Katoamisten kirja on tarina 19-vuotiaasta nimettömästä tytöstä, joka on hukassa omien ajatusten ja ylipäätään itsensä kanssa. Hänen ihmissuhteensa ovat vaikeaselkoisia, ja hän itsekin tuntuu niin nuorelta ja tietämättömältä; hän ei tunnu tietävän kuka hän itse oikein on ja miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Päähenkilön nimeä ei mainita kirjan aikana, mutta hänestä kerrotaan kuitenkin yksityiskohtaisesti kuinka hän työskentelee Mäntyvuoren (Turussa on oikeasti olemassa Mäntyniemen vanhainkoti!) vanhainkodissa ja asuu yhdessä tyttöystävänsä Sofian kanssa. Seksi Sofian kanssa ei oikein suju, mutta kirjan päähenkilö ei kirjassa muistaakseni mainitse Sofialle tästä milloinkaan. He Sofian kanssa etääntyvät pikku hiljaa toisistaan. Ja eräänä päivänä Sofia lähtee.

Vanhainkodissa päähenkilö tapaa kosovalaisnaisen Zorkan, jota hän yhtäkkiä tajuaa ajattelevansa masturboidessaan. Zorka on salaperäinen maahanmuuttaja, joka polttaa salaa kannabista vanhainkodin tuuletusparvekkeella. Sofia ja päähenkilö eroavat ja hän lähtee Zorkan mukana ulkomaille etsimään isäänsä ja Zorkan tuttuja. Kaikki tuntuu päähenkilölle merkityksettömältä, yhdentekevältä ja hänestä saa pelottavan välinpitämättömän vaikutelman.

Lisäksi hänen isänsä on lähtenyt ja hänen äitinsä tutkii innoissaan sota-aikaisia tapahtumia. Äidin elämää värittää myös mielenterveysongelmat ja itsemurhayritykset. Päähenkilökin nappailee Tenoxeja ja Opamoxeja rauhoittaakseen mieltään ja nukkuakseen. Kirjassa ehtii siis tapahtua aika paljon kaikkea.

Gummerus, 2011
sivuja 377

! Arviot ja ajatukset !
Minulla oli tämän kirjan suhteen paljon ennakkoajatuksia, -odotuksia ja jopa pelkoja. Minusta tuntuu, että tiedän ko. kirjailijasta liikaa (eräs kaverini on haastatellut häntä useampaan otteeseen ja nyt henkilökohtaisellakin tasolla tutustunut kirjoittajaan). Olin tämän suhteen ahdistunut ja luulin, että lukukokemus olisi ollut jotenkin tajunnanräjäyttävä, hyvässä tai huonossa mielessä.

Takakansi lupailee paljon. Arkista väkivaltaa, inhimillistä kohtuuttomuutta, ennakkoluulottomuutta, vahvatunnelmaisuutta, välittämistä, panetusta, katsaus koulumaailmaan ja vanhainkotiin.

Pysäyttävä romaani heistä, jotka lähtevät varoittamatta.

Isä on häipynyt ilman selityksiä, ja äiti on kiinnostuneempi sisällissodan murhista kuin lapsestaan. Tyttären uusi elämä uudessa kaupungissa ei ota alkaakseen eikä menneisyys loppuakseen. Hän maalaa tauluja, pesee mummoja, laiminlyö parisuhdettaan ja tuntee vetoa kosovolaiseen hoitajatoveriinsa. Päässä pyörii, paleltaa ja panettaa.

Katoamisen kirjassa toiset auttavat itseään pillereillä, toiset lähtemällä. Ja sitten on niitä, jotka jäävät etsimään ja odottamaan silloinkin, kun tajuavat odotuksen olevan turhaa. Henkilöhahmot ovat tuttuja ja inhimillisiä kaikessa kohtuuttomuudessaan.

Iida Rauma ottaa esikoisromaanissaan kantaa koulujen, terveyskeskusten ja vanhainkotien ovien takana tapahtuvaan arkiseen väkivaltaan. Siitä on tullut niin jokapäiväistä, ettei sitä huomata ennen kuin on liian myöhäistä.

Katoamisten kirja on ennakkoluuloton ja vahvatunnelmainen romaani runkkaamisesta, heikosta todellisuudentajusta, syksyisestä Turusta, vastuun välttelemisestä ja välittämisestä. Vivahteikas kieli ja tiheä atmosfääri vievät matkalle tuntemattomiin paikkoihin, kartan valkoiselle alueelle.

Kuitenkin minulle jäi hyvin etäinen olo kirjasta. Teos ei onnistunut aiheuttamaan minussa suuria voimakkaita tunteita. Lähinnä vain kyllästymistä ja inhoa päähenkilön välinpitämättömyyteen. Asioiden käsittely tuntuu jäävän todella pintapuoliseksi. Siinä missä Anna-Leena Härkönen tarttuu julmasti yhteen asiaan eikä päästä irti, Rauma taas yrittää panna kirjaan paljon pieniä hippusia vaikeita asioita. Hän  vaikuttaa odottavan ihan kuin tästä syystä ihan itsestään kirjasta rakentuisi moniulotteinen ja voimakas kokonaisuus.

Jossain olen kuullut sanottavan, että fiktiivisillä henkilöillä on hyvä olla vain yksi "suuri juttu". Esimerkiksi jos päähenkilö on homo ja alkoholisti, alkaa se mennä jo liian rajuksi. Ehkä tässä kirjassa oli heikko yritys rikkoa tätä ajatusmaailmaa. Tungetaan paljon kaikkea pientä ja sitten siitä tuleekin suurta ja rajua. Ja voi olla, että minun tunne välinpitämättömyydestä tulee siitä, että siinä kerrotaan niin paljon "vähän kaikesta" eikä mihinkään paneuduta, mistään ei oteta selvää syvemmin.

Toki kertomukset koulumaailmasta pistävät ahdistumaan. Mutta verrattuna esimerkiksi Sofi Oksasen Baby Janeen tämä kirja tuntuu jäävän todella etäiseksi. Ehkä tämä kaikki johtuu takakannen mainitsemasta "heikosta todellisuudentajusta", joka minulle näyttäytyy lähinnä irtautumisena inhimillisestä kokemusmaailmasta. Päähenkilö ei tunnu välittävän, vaikka Sofia lähtee. Hän ei näytä välittävän Zorkasta eikä loppujen lopuksi oikeastaan mistään. Tämä välinpitämättömyys inhotti. Ehkä sen oli tarkoitus tehdä kirjasta kiinnostava, mutta minuun tuo ei vedonnut. (Eniten minua ärsyttää se, ettei päähenkilö keskustellut Sofian kanssa mistään. Päähenkilö vain valitti heidän huonosta seksielämästään, muttei kuitenkaan tuonut toiveitaan ja ajatuksiaan ilmi Sofialle)

Mutta. Rauman kieli on hyvää romaanikieltä, ihan sujuvaa, mukavaa, menee eteenpäin ihan hyvin. Jään odottamaan mielenkiinnolla, että josko Raumalta tulisi lisää luettavaa, jossa näkyisi hänen kypsyminen ihmissuhdepuintia korkeammille osa-alueille. Vaikka olihan tämä ihan mielenkiintoinen, vaikken siitä hirmuisesti pitänytkään. Kannattaa lukea, jos haluaa nähdä sisälle lesbosuhteisiin, vanhainkodin elämään, koulukiusaamiseen, vanhempien etääntymiseen (isän katoamiseen ja äidin itsemurhayrityksiin), maahanmuuttajien kohteluun työpaikalla ja sen sellaiseen.

++ kansi on hieno!

Lukunurkkausikkunalauta ja pari uutta kirjaa

Aivan aivan ihana tuo Hameväen opas! Joku päivä vielä kuvaan tuota kirjaa vähän tarkemmin ja ajattelin kirjoittaa siitä vielä joku päivä jonkinlaisen arvion. Huomatkaa oikealla tuo suloinen piirros, jonka kämppikseni musta teki! Siinä mulla on Tuhkurin korvat ja pörhistynyt häntä!

Pyysin äidiltä Me Naiset -lehden luettavaksi, kun siinä oli haastattelu Riikka Pulkkisesta ja venäläisistä kapinallisista naisista. Tästä johtuen äiti yllätti mut sitten Riikka Pulkkisen uudella kirjalla! Ilahduin todella paljon. En ole aikaisemmin lukenut Riikka Pulkkisen kirjoja, mutta Totta-kirjaa olen kuullut kehuttavan! Odotan innolla tätä lukukokemusta.

Ihanaa ahmia kirjoja, oon tosi innoissani romaaneista. (Ei näy koulukirjoja...) Mutta nuo kaikki kirjat vaikuttaa todella kiinnostavilta.

Tuo vasemman puolisen norsun sain kaveriltani Liinalta Afrikasta tuliaiseksi!

Kirjallisuudentutkimusta, Nietzscheä, viestinnän tutkimusta, homo/etc kirjallisuustutkimusta, feminismiä ja valokuvaussuunnitelmavihko!

Makuualkovin kansainvälisyysseinä!

Sain tämän kirjan myös äidiltä! Se vaikuttaa todella hyvältä. Siinä on asteittaisia neuvoja etenemiseen ja eri kappaleessa aina kerrotaan ikään kuin vaikeusaste.

Olen aivan todella innoissani Turun kirjamessuista! Menen sinne perjantaina kivalla pienellä porukalla (Viima, Anni, Jouni!) ja tavoitteena on nähdä Anja Snellman ja Sofi Oksanen. Lisäksi oon miettinyt, että jos ostaisin Ivana B:n ja Kun kyyhkyset katosivat -kirjat. Lisäksi metsästän alepokkareita sekä Sammakon ja Savukeitaan kirjoja!

Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos

! Juoni !

Tarinassa on mies ja nainen, Matti ja Heli, jotka ovat olleet naimissa jo viidentoista vuoden ajan. Heillä on 13-vuotias tytär Sissi ja he viettävät tavallista arkea. Ainoastaan seksi tuottaa ongelmia ja ajaa avioliiton kulun vaikeaksi. Matti pihtaa. Matti on vaikea. Matti ei innostu. Matti vaikuttaa kaikkeen niin kyllästyneeltä. Matti on masentunut. Matti ei kuitenkaan halua apua. Heli opettaa saksaa ja Heli haluaa seksiä. Heli yrittää lähestyä Mattia hellästi, varovasti kuin hiipisi heikolla jäällä jatkuvasti peläten epäonnea. Heli yrittää iskeä kiinni kuin terrieri. Heli yrittää sanoa suoraan ja vihjata. Heli yrittää puhua, mutta Matti ei löydä sanoja tai halua jakaa ajatuksiaan. Tämä kaikki ajaa Helin epätoivon partaalle. Matti on etäällä ja pelaa vain tietokoneella.

Otava, 2008
sivuja 351

Heli on alussa hyvin ymmärtäväinen ja toiveikas. Hän yrittää kovasti, mutta kuitenkin turhautuu tilanteeseen. Hän ahdistuu, kun ei saa Mattiin mitään yhteyttä. Matti taas ei juurikaan avaa auki ajatuksiaan. Heli päätyy seksisuhteeseen. Heli panee oppilaansa Jarnon kanssa, useasti. Heli yrittää pelastaa avioliittonsa tyydyttämällä seksuaaliset halunsa jossakin muualla. Heli rakastuu ja käyttäytyy kuin teini. Kun Heli päättää kertoa Matille asiasta, Matti paljastaakin kirjoitelleensa toisen naisen kanssa. Heli raivostuu. Matti on jakanut ajatuksiaan ja tunteitaan toisen naisen kanssa samalla kun hän on tuskaillut epätietoisuudessa. Heli paljastaa seksisuhteensa.

(toivottavasti en kirjoittanut liian puolueellisesti. Matti on masentunut ja siihen on vaikea lukijankin saada mitään yhteyttä. Olisi kiinnostavaa lukea kirja samasta aiheesta miehen näkökulmasta, miltä se tuntuu kun vaimo tuntuu haluavan jatkuvasti seksiä ja mikään ei riitä. Miltä se tuntuu kun oma vaimo purkaa tarpeensa jonkun muun seurassa?)

! Arviot ja ajatukset !

Härkönen jälleen tarraa kirjassaan yhteen hyvin puhuttelevaan aiheeseen. Miehen haluttomuus, naisen torjunta. Härkönen rikkoo aiheellaan perusoletusta, että nainen on se, joka pihtaa ja mies on aina valmis tai useammin halukas seksiin. Hän kirjoittaa aiheesta hyvin. Oli mielenkiintoista lukea Akvaariorakkauden (jossa nainen saa seksiä, mutta epätyydyttävää ja jotenkin vääränlaista) jälkeen tällainen kirja. Kirjailija rakentaa tarinan kulun jälleen loistavasti. Aluksi kaikki alkaa pienestä ja yhtäkkiä huomaakin olevansa teoksen viimeisillä sivuilla ja täydellinen kaaos on valmis.

Arkiset kokemukset, naisen tunteet ja epätietoisuus tulevat hyvin esille ja ne esitetään todella uskottavasti. Teos on tärkeästä aiheesta ja ihailen Härkösen kykyä nostaa tällaisia asioita esille. Lisäksi tämä jotenkin sopii hyvin hänen teostensa joukkoon, sen tunnistaa hyvin hänen kirjakseen. Kirja kyllä osaa ahdistaakin. Loppu on lähes pelottava, päähenkilön tunnemyrskyt ovat hurjia.

Anna-Leena Härkönen on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Olen vähän hullaantunut Härkösen kirjoihin ja nyt on tullut tosi monia kirja-arvosteluja häneltä perätysten. Turussa ollessani luin Iida Rauman Katoamisten kirjan ja siitä on tulossa seuraavaksi kirja-arvostelu!

Kirpparilöytöjä!

Päivitin jo toiseenkin blogiini, mutta vielä tänne! Löysin Bonus-kirpparilta ihan uskomattomia löytöjä! JA NIIN, kuvien laatu on kamalinta maailmassa. (kuvaan kännykällä vaikka omaan kunnon kunnon kamerankin!)

Aino Ahtiainen - Hameväen opas (vain 0,50e!)

Marjaana Kanerva & Pertti Repo - Arjen hiljainen hetki (1e!)

MITÄ MIELTÄ OLETTE TÄSTÄ KIRJASTA? Kuulemma jakaa mielipiteitä, vaikka itsellä onkin kovat odotukset! (ja niin, tää löytyi 0,50eurolla! mahtavuutta!)

ja kuva vielä suloisista kengistä, jotka löysin kahdella eurolla!

Anna-Leena Härkönen - Akvaariorakkautta

! Juoni !

Akvaariorakkautta kertoo tarjoilija-Saarasta ja hänen suhteestaan toimittaja-Jouniin. Siinä aikalailla kaikki. En oikeen osannut odottaa kirjalta mitään ja olin tavallaan yllättynyt, kuinka teoksen keskipiste on nimenomaan seksi. Saara ei ole tapaillut ketään pitkään aikaan, mutta sitten hän tapaa Jounin ja heille kehittyy suhde. Kirja keskittyy aikalailla heidän seksielämänsä purkamiseen ja Saaran fantasioiden ja todellisuuden suhteen selvittelyyn. 

Kirjassa kaikki tuntuu pyörivän ainoastaan seksin ympärillä ja siinä keskitytään siihen, kuinka Saara ei voi saada tyydytystä Jounin kanssa rakastelusta. En osaa nyt juonesta sanoa oikein muuta. Tavallaan Loppuunkäsitellyn ja Avoimien ovien päivän luettua olisin voinut aavistella, että tämäkin kirja on yhteen asiaan pureutumista, sen pureskelua, maistelua ja ympäriinsä pyörittelyä.

Otava, 1990
sivuja 190

! Arviot ja ajatukset kirjasta !

Härkönen kirjoittaa hyvin. Siihen ei kyllästy, vaikka se purkaakin auki vain yhtä aihetta kerrallaan. Hänen kirjoitustaitonsa ja oivallinen kielensä pelastaa kirjan. Akvaariorakkautta oli nopea- ja helppolukuinen. Se pani miettimään kaikkea omia ihmissuhteita ja oli pelottava jälleen henkilökohtaisuudessaan. Vaikka (taas!) en aivan samanlaisessa tilanteessa olekaan ollut. Härkönen kuvaa tunnelmia, mielenmaisemia ja tapahtumia hyvin uskottavasti ja mukaansatempaavasti. Melkein on sellainen tunne, että olisi itsekin paikalla. Ehkä se tekee sen henkilökohtaisuuden tunteen.

Nyt kun jälkeen päin mietin teosta en oikein jaksa innostua siitä. Se on kiinnostava ja varmaan tärkeäkin aihe käsiteltäväksi. Ja tokihan vaatii hurjaa rohkeutta kirjoittaa niin suoraan ja paljaasti seksistä. Mitään häpeilemättä ja mitään kertomatta jättämättä. Minulla on lainassa Anna-Leena Härköseltä Ei kiitos ja siinä taas pääsen näkemään asian toisinpäin.

PS! Akvaariorakkautta-kirjan pokkariversion kansi on kauhea! (onneksi luin kannesta huolimatta haha) ++ Kirjasta on tehty elokuvakin! Pitänee katsoa joskus ja ehkä kirjoittaa tähän rinnalle elokuva-arvostelu.

uuutta!

Hihi! Uudistinpas vähän ulkoasua. Kovin hempeä, mutta nyt tällä kertaa tällainen! C:

Anna-Leena Härkönen - Avoimien ovien päivä

Yleistä blogiin liittyen: Viima ehdotti, että laittaisin "juonipaljastus alkaa tästä ja loppuun tähän"-merkinnät kirja-arvosteluihin, jotta lukijat voisivat halutessaan lukea vain ajatuksiani kirjasta ja sitten selvittää kirjan juonen itse. Aion siispä kokeilla jotain tällaista nyt.

! J u o n i !
Avoimien ovien päivä kertoo noin kolmekymppisestä Astasta, jonka ihmissuhteet hänen äitiinsä ja entiseen aviomieheensä ovat ongelmalliset. Lisäksi hän vaikuttaa olevan hyvin epävarma myös itse itsestään; millainen hän on, miksi hän on tietynlainen ja miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Astalla on viha-rakkaus-suhde äitiinsä ja hän on juuri eronnut Arista, jonka kanssa hän ehti olla avioliitossa jo 14 vuoden ajan. Ari kuitenkin oli väkivaltainen ja Astalta vaadittiin suurta rohkeutta irrottautua niin pitkään jatkuneesta alistavasta suhteesta.

Asta jäsentää elämäänsä suhteessa äitiinsä. Äiti on dominoiva, äidin päässä valheet ja totuudet sekoittuvat. Äiti ei käyttänyt rauhoittavia hänen vauvansa kuollessa, heidän perheessään ei ole koskaan tarvittu psykiatreja, perhe rakastaa jäsenensä takaisin elämään. Äiti nauraa paljon, äiti on reipas, äiti vähättelee itseään, äiti elää lastensa takia. Äiti on paljon kaikkea pahaa ja samalla paljon hyvää. Äiti ei halua myöntää pahuutta. Äiti ajattelee, mitä naapurit ajattelee ja äidin mielestä isää pitää suojella, siltä pitää salata kaikki raskauttavat asiat, ettei se vaan saa sydänkohtausta! Isän paha lapsuus pitää korvata uudella ihanalla perheellä, jossa kaikki on hyvin.

Erottuaan Arista Asta miettii entistä enemmän äitiään. Astan homomiesystävä Jätski ihmettelee, miksi Asta miettii äitiään eikä eroaan. Astasta ei saa otetta, millainen hän on, miksi? Hän on niin kiltti, mutta samalla kuitenkin voimakas ja vahva. Hän haluaa miellyttää äitiään, kun äiti tulee vierailulle valokuva-albumista poistetaan biletyskuvat, viinipullot piiloitetaan samoin Jätskin sytkäri. Kaiken pitää olla kunnossa kun äiti tulee käymään. Äiti sanoo rakastaneensa Astaa eniten. (Perheessä on siis myös Silja, joka on ottanut paljon välimatkaa äidistään ja Heli, joka inhoaa äitiään avoimesti. Lisäksi perheessä oli Matti-vauva, joka kuitenkin kuoli jo vauvaikäisenä) Näin äiti rakentaa ehdottoman siteen Astaan, Asta ei pääse irti äidistään. Asta ei ole uskaltanut huutaa äidilleen niin kuin Heli, hän ei ole uskaltanut kapinoida ja vihata äitiään.

Juonipaljastus kirjan lopusta: Asta auttaa Heliä tekemään abortin. Samalla käy ilmi, että Astakin on tehnyt abortin. Kukaan ei kuitenkaan tiedä siitä. Heli kuitenkin paljastaa äidilleen abortin ja Astan ja äidin välit menevät lähes poikki. Lopussa Asta kuitenkin soittaa äidilleen toivottaakseen hyvää äitienpäivää.

Otava, 1998
sivuja 319

 ! Ajatukset, mietteet, arviot kirjasta !
Anna-Leena Härkönen tunkeutuu kirjansa kautta niin lähelle, henkilökohtaisuuksiin niin lujasti ja tiukasti hengittäen kylmää ilmaa suoraan kasvoille, että se sattuu ja kirvelee. Härkönen onnistuu jälleen syöksymään syvälle surullisiin ja koskettaviin ihmiskohtaloihin ja tuomaan ne suoraan eteemme. Itselleni kirja näyttäytyi hyvin henkilökohtaisena, ja olen täysin häkeltynyt siitä, miten Härkönen kykenee luomaan tuollaisia ihmissuhdekiemuroita niin vakuuttavasti ja niin kirpaisevasti.

En tiedä, mitä mieltä muut ovat olleet tästä vakuuttavuudesta, mutta itseäni tuo koskettaa hyvin paljon. Miten hankalia suhteet perheenjäsenten välillä voivatkaan olla. En ymmärrä, miten kirja voi tempaista näin mukaansa ja viedä johonkin aivan omaan maailmaansa ja silti samalla tuntuu, kuin pienet osat ja palaset olisivat kuin omasta elämästä, ristiriitaisuuden tunteet, pelot ja epävarmuudet. Vaikkakaan itse en ole noin vahvasti ko. tunteita kokenut, itselläni ei ole kokemusta siitä, miten tuollaiset viha-rakkaus-tunteet voivat nousta noin päällekäyviksi ja läpitunkeviksi.

Olen hyvin häkeltynyt kirjasta ja tuntuu, etten osaa muodostaa siitä järkeviä sanoja. Olen entistä vakuuttuneempi, että haluan lukea lisää Härkösen kirjoja. Olen ihmeissäni, kuinka haltioitunut olen suomalaisista naiskirjailijoista.

Annan viisi tähteä, koska tämä häkellys, joka minulle tästä kirjasta tuli, on varmasti hyvä merkki!

Henry Miller - Hymy tikkaiden juurella

Henry Millerin Hymy tikkaiden juurella kertoo Auguste-nimisestä klovinista, joka ilahduttaa sirkuksessa ihmisiä kiipeilemällä tikkaita pitkin lähes kuuhun. Yhtenä iltana hän kuitenkin putoaa eikä herääkään. Auguste saa potkut ja päättää jättää taakseen sirkusmaailman. Kuitenkin yhtenä iltana hän palaa ja saa kuulla ilveilijä Antoinen sairastuneen eikä tämä pysty esiintymään. Auguste on tarkaillut Antoinen esitystä ja samalla mielessään tehnyt huomioita, joiden avulla Antoine voisi parantaa omaa esitystään. Auguste päättää antaa Antoinelle lahjan ja tehdä hänestä kuuluisan.

Auguste esiintyy Antoinena. Hän hioo yksityiskohdat huippuunsa ja tarjoaa yleiselle suurta naurua ja iloa. "Augusten jatkaessa ohjelmanumeronsa täydentämistä vaihe vaiheelta, hän samalla merkitsi ne muistiin voidakseen selittää Antoinelle täsmälleen, miten tämän pitäisi tehdä saadakseen aikaan samat tehot, joita hän itse nyt sai aikaan. Hän harppasi sinne tänne samanaikaisesti kolmena eri henkilönä: Auguste opettajana, Auguste Antoinena ja Antoine Augustena. Ja näiden yläpuolella ja tuolla puolen välkkyi neljäs olemus, joka aikaa myöten kiteytyisi ja ilmenisi selvemmin: Antoine Antoinena. -- Hän piti silmällä Antoinea, ei Augustea. Auguste oli kuollut. Hänellä ei ollut pienintäkään halua nähdä itseään jälleensyntyneenä maailmankuuluksi Antoineksi. Ainoa mistä hän välitti, oli tehdä Antoinesta niin kuuluisa, ettei Augustinesta puhuttaisi enää milloinkaan."

Augusten esiintymisen jälkeen Antoine kuitenkin kuolee ja sirkukselle tulee suuri hämmennys siitä, miten asia esitettäisiin yleisölle. Auguste päättää lähteä pois, Etelä-Amerikkaan ja unohtaa kaiken aikaisemman elämän. Hän haluaa aloittaa elämänsä uudelleen aivan tuntemattomana henkilönä. Auguste käy mielenkiintoisen pohdinnan itsensä ja olemuksensa ja maailman välillä itsekseen. Sitten kuitenkin hän lyhistyy pian ja kaikki loppuu. Hän vain halusi tuottaa suurta riemua yleisölleen.

Hymy tikkaiden juurella on ihana, ihastuttava ja suloinen kertomus huolimatta onnettomuuksista. Augusten pohdinnat ovat kiinnostavia ja miellyttäviä. Kieli on erinomaista ja erittäin miellyttävää luettavaa (olen napannut sieltä ylös monia kohtia, joita voin tarvittaessa lainata!). Kirjan luki hypähdellen, nopeasti, mukaansatempaisten. Ehkä tässä on yksi lempikirjoistani! Tämä ei ollut mikään perinteinen elämänfilosofinen teos, jonka tarkoituksena olisi vain jakaa keskinkertaisia neuvoja lukijalleen. Tässä yhdistyi ihana kertomus, hyvä kieli ja suloinen opettavainen ja pohdiskeleva tarina.

"Klovnina oloon ei tarvita vain lahjakkuutta vaan myös viisautta: tietoa inhimillisistä hiekkouksista, illuusioista ja erikoislaatuisista taipumuksista. Mutta tieto ei yksin riitä - ihmisen täytyy kyetä hyväksymään epätäydellisyydet, ihmisluonteen heikot puolet ja ihmiskunnan epäoikeudenmukaisuudet, mädännäisyys ja paheellisuus ja kuienkin oivaltaa, että kaikki toivo ei ole menetetty. Tämä oivallus kirvoitti hymyn suuren klovnin kasvoille - hymyn tikkaiden juurella."

Liza Marklund & Lotta Snickare - Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan

Otava, 2006
sivuja 160

Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirja avaa uuden keskustelun naisten asemasta Pohjoismaissa. Kirja perustuu pitkälti heidän omiin kokemuksiinsa erilaisilta työpaikoilta (ja elämästä yleensäkin) sekä joihinkin ruotsalaisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin. Teoksessa käsitellään hyviä pointteja, joita ei ole itse tullut huomanneeksi tai muuten vain ajatelleeksi. Kuinka lapsia kohdellaan aivan eri tavalla riippuen siitä, onko ko. lapsi puettu vaaleansiniseen vai vaaleanpunaiseen. Lisäksi iso osa kirjasta kertoo naisten etenemismahdollisuuksista ja kohtelusta työpaikoilla.

Aluksi olin aivan suunnattoman innoissani tästä kirjasta. (Heti sen jälkeen kun tajusin, että kannesta ja nimestä huolimatta kirja ei olekaan Täydelliset Naiset -kirjaversio! Hah) Alku vaikutti erittäin lupaavalta ja mukaansatempaavalta. Oli tyydyttävää huomata pieniä huomioita ja oivaltaa. Ensimmäinen osa on pyhitetty tarinoille lasten erilaisesta kohtelusta riippuen sukupuolesta. Se oli todella kiinnostava. Toinen osa sisältää väitteitä miksi naisia kohdellaan vielä Pohjoismaissakin epätasa-arvoisesti, ja näitä väitteitä Marklund ja Snickare sitten lyövät epätosiksi. Se on mielenkiintoinen myös ja siinä on hauska huomata, miten erilaisia kuvitelmia miehillä on naisista ja naisten työelämästä, tavotteista ja perhe-elämästä.

Kolmannessa osassa on neuvoja, kuinka taistella tasa-arvoisemman kohtelun puolesta. Koin tämän kohdan aluksi mielenkiintoisimmaksi, mutta loppujen lopuksi se tuntui toistavan itseään ja asettavan tosi ehdottomia näkemyksiä naisista ja naisten kohtelusta. Kirjaa lukiessa alkoi lähes tuntua siltä, että huolimatta siitä, että naiset ovat hyviä sellaisena kuin ovat, heidän kuitenkin tulisi tietää yrityksissä vallitsevat säännöt, jotka ovat miesten säännöt, pitää osata pelata niiden mukaan ja pitää osata puhua miesten valtakieltä. Puolessa välissä kolmatta osaa aloin odottaa kirjan loppumista.

Kaiken salaisuus: "Työssä onnistumiseen ei tarvita taikatemppuja. Tarvitset vain kolme asiaa: palautetta, mentoreita ja verkostoja." Ehkä luen tämän kirjan jossain vaiheessa uudelleen, uudessa mielentilassa ja jälleen vähän fiksumpana. Aluksi olin aivan innoissani suosittelemassa tätä kaikille, mutta lopun takia olen nyt vähän pettynyt.

Vielä naisasioihin liittyen aion lukea Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen kirjoittaman Feministin käsikirja -kirjan ja Linda Skuggen Pilluparven. Mutta tässä välissä ehkä luen Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivän tai Henry Millerin Sexus I:sen, täytyy nyt vähän maistella kirjoja!

Pohdin, että annanko kaksi vai kolme tähteä, koska kirja oli kyllä informatiivinen ja naisia aktiivisuuteen kannustava. Mutta johtuen lopun ärsytyksestä, annan nyt vain kaksi tähteä.

Anna-Leena Härkönen - Loppuunkäsitelty

 ”Sinä olet vielä siinä ja hengität, minun ihana pikkusiskoni.”

Luin Annin luona vieraillessani tuon Tyttö peilissä -kirjan lisäksi Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty-kirjan lähes loppuun! Siitä jäi muutamia sivuja lopusta lukematta, kun mun pitikin jo lähteä Annin luota. Valitettavasti Metsosta en ko. kirjaa löytänyt (ihme kyllä, Metsossa oli lähes kaikki Anna-Leena Härkösen kirjat lainassa! En tiennyt, että hän on niinkin suosittu, että ei löydy juuri mitään hänen kirjojaan), joten viimeiset sivut täytyy lukea joskus muulloin. Kuitenkin haluan kirjoittaa tästä jo.

Loppuunkäsitelty kertoo Anna-Leena Härkösen siskon, Kirsti "Killi" Härkösen itsemurhasta. Killi hyppää parvekkeelta ja kuolee joulukuussa 2003. Vielä hetkeä aikaisemmin A-L Härkönen on käynyt hänen kanssaan Sokoksella ostoksilla, ja A-L Härkönen huomioi, ettei Killi käyttäytynyt niin kuin masentuneet ja itsetuhoiset ihmiset käyttäytyvät. Kirjassa Härkönen käy läpi omaisen kokemaa tunneskaalaa pikkusiskon itsemurhan jälkeen.

Ensimmäisten sivujen aikana oli koko ajan sellainen tunne, että pian purskahdan vain itkuun enkä voi sille mitään. Vaikka en ole tuntenut ketään itsemurhan tehnyttä eikä asia ei ole minua henkilökohtaisesti koskettanutkaan, aihe tuntui ihan hirveän koskettavalta ja jopa liian lähelle tunkeutuvalta. Jostain syystä minulle tuli jopa sellainen olo, että olisin osa tarinaa, yksi surijoista, yksi läheisistä. Se oli hämmentävä ja raskas tunne. 

Otava, 2005
sivuja 221

Olen kuullut sanottavan, että omaisten on helpompi hyväksyä läheisen murha kuin itsemurha. Kirjassa tulee hyvin esille, kuinka todella monet ihmiset syyttävät itseään Killin itsemurhasta. Kirja oli todella avartava kokemus, vaikkakin ahdistava ja vaikea. Minusta tuntuu, että sellaisten ihmisten, jotka ovat masentuneita, väsyneitä ja itsetuhoisia, niin heidän ehkä pitäisi lukea tämä huomatakseen, ettei itsetuhosta seuraa kuin todella suurta surua läheisille. Toisaalta en tiedä olisiko tällainen niin vaikeasti masentuneelle kovin parannuttavaa lukemista.

On todella hienoa, miten Härkönen tuo ilmi kirjassaan surun ja itsemurhan niin paljaana, ne kaikki tunteet, ja se kuinka pitäisi olla vahva ja jaksaa käydä läpi Killin tavarat asuntoa tyhjentäessä. On vaatinut varmasti paljon rohkeutta kirjoittaa kaikki ulos, tuoda julki, kun ilmeisesti kirja perustuu Härkösen omiin surupäiväkirjoihin. Olisi kiinnostavaa tietää, onko tuo kirja aiheuttanut mitään havahtumista päättäjissä, jotka ovat mielenterveyssäästöjä suunnitelleet.

Pidin kirjasta huolimatta siitä, että lukuprosessi oli raskas. Härkösen tekstiä ja kieltä oli hyvä lukea ja takaisin Tampereelle tullessani lainasin häneltä toisen kirjan! Ihanaa saada tutustua suomalaisiin naiskirjailijoihin. Mitä mieltä te muut olette Anna-Leena Härkösestä? Mikä on hänen paras kirjansa? (Olen aikaisemmin lukenut vain Häräntappoaseen ja nyt minulla on lainassa Avoimien ovien päivä!)