David Nicholls - Sinä päivänä

Löysin kirjastosta niitä uusia minikokoisia miki-kirjoja ja päätin testata! Lainasin David Nichollsin Sinä päivänä, joka kertoo miehen ja naisen vaikeasta ja monimutkaisesta suhteesta. Emman ja Dexterin elämänmenoja tarkkaillaan vuodesta 1988 saakka aina nykypäivään. Tarinassa tarkastellaan aina jokaisen vuoden heinäkuun viidettätoista päivää. Se on kiinnostava lisä ja tällöin kuvatuksi tulee myös arkisemmat asiat, ja suuremmat asiat, kuten häät, kerrotaan vain sen yhden päivän kautta.

Otava, 2011
sivuja miki-versiossa 996

 Kertomuksena Sinä päivänä ei ole kummoinenkaan. Poika ja tyttö tapaavat, ihastuvat ja jatkavat eloaan ystävinä. Ystävyys saa erilaisia mittasuhteita aina flirtistä välinpitämättömyyteen. Dexter on itsekäs, omahyväinen ja todella ärsyttävä, lipevä naistenmies. Emma taas kuvataan naiseksi, joka haluaisi osoittaa mieltään, mutta päätyykin vain työskentelemään jossakin kamalassa halpisravintolassa. Dexter kuvaa Emmaa samanlaiseksi kuin kaikki tiedostavat vaihtoehtoiset tytöt ovat, mutta itse en näe Emmassa tätä puolta. (Onneksi Emma sentään lopussa saa julkaistua omia kirjoituksiaan!)

Tarina ei siis ole mitenkään ihmeellinen. Tavallista rakkausdraamaa. Lopussa nämä kaksi saavat toisensa. Kaikki olisi hyvin, ellei tapahtuisi jotain (tragedia!) kauheaa ja yllättävää, joka oikeasti havahdutti myös itseäni. Tarina on surullinen. Muttei mestariteos. Muttei sellainen, että sitä lukiessa itkisi, vaikka pysähtyisikin hetkeksi.

Sinä päivänä on käännetty auttamattoman huonosti! (Suomentanut Sauli Santikko) Dialogi oli todella tönkköä ja ilmaukset olivat huonoja. Lisäksi joissakin sanoissa oli jopa virheitä. Mieleeni jäi suuri ärsytymys. "Eläissään", mitä mikä sana sellainen on? Eläessään, eiks joo? Ehkä kirja olisi parempi, jos sen lukisi englanniksi (One day). Mutta huono suomennos romuttaa viimeisenkin toivon kirjan suhteen.

Lukukokemuksena miki-kirja oli hmmm, ristiriitaisia tunteita herättävä. Toisaalta oli ilahduttavaa, kun kirja mahtui _aina_ mukaan minne sitten menikin. Toisaalta kirjassa olevat virsikirjan ohuet sivut olivat raivostuttavat, ne menivät jatkuvasti ryppyyn ja olin varma, että kukaan muu ei enää voi lukea kirjaa mun jälkeeni. Tunsin itseni kömpelöksi tahmatassuksi. Tämän kirjan jälkeen oli aivan ihastuttavan ihanaa tarttua (oikeaan?) kirjaan ja tuntea sivut sormissa aivan kunnolla.

Elokuva-arvostelu kirjasta tehdystä elokuvasta One Day!

Katsoin pian kirjan lukemisen jälkeen katsoin One Day -leffan, joka pohjautui jo mainittuun Sinä päivänä -kirjaan. Elokuvan pääosissa ovat Anne Hathaway ja Jim Sturgess. Kirjassa oli sentään vähän mielenkiintoa ja hahmoissa hippusen persoonaa, mutta elokuva oli puhtaasti rakkausdraamaa, joka lähinnä vain jäi ärsyttämään. Enempää sanottavaa siitä ei ole, muuta kuin, että niinpä niin, miksi kirjoista tehdään niin huonoja elokuvia? Tässä traileri. Ehkä jotkut tykkää, mutta itseeni ei vaan uponnut.

Paulo Coelho - Veronika päättää kuolla

Rakas Veronika päättää kuolla,

olen kuullut sinusta ja Paulo Coelhosta. Nämä kuulemani näkemykset ovat olleet ristiriitaisia. Jotkut ovat pitäneet sinusta kovasti ja jotkut taas eivät ole lämmenneet sinulle. Minun uteliaisuuden kuitenkin onnistuit herättämään. Näin sinut katselemassa ohikulkevia ihmisiä yliopiston kirjakaupan alennushyllykössä. Hyllykkö oli pyörivä, siinä oli useita kirjoja kahdella, viidellä tai kymmenellä eurolla ja se oli sijoitettu käytävälle kaikkien katseiden kohteeksi. Harvoin kuitenkaan näin kenenkään tarttuvan hyllykön kirjoihin ja vievän niitä mukanaan.

Eräänä päivänä jälleen jouduin odottamaan useampia tunteja luentojen välissä enkä ollut tajunnut ottaa mukaani mitään muuta luettavaa kuin luentomuistiinpanot. Silloin palasin kirjakauppaan ja alennushyllykölle. Katseeni viipyili Kari Hotakaisen Ihmisen osassa ja sinussa. Päätin valita sinut. Olit kiehtovampi ja mielenkiintoisempi. Sinusta haluaisin ottaa selvää.

Tartuin sinuun. Olit helppolukuinen, mutta alku oli hämmentävä kiinnostavuudessaan ja kummallisuudessaan. Käsittämätöntä, että miten Veronika voi vain haluta kuolla, vaikka hänen elämässään ei ole mitään "vikaa" muuta kuin ehkä hänen oma turhautuminen elämäänsä. Ärsyynnyin sinussa myös vähän siihen, että Paulo Coelho toi itsensä esille alussa mielestäni liikaa. Olisin halunnut kuulla vain Veronikasta.

Nukuin kanssasi, sinä ihana pieni Veronika päättää kuolla. Sinut oli helppo kantaa mukana ja avata paikoissa, joissa kaipasi pakohetkeä. Jaksoit pitää minun kiinnostustani yllä, ainakin jotenkin. Välillä nukahdin vierellesi keittiön sohvalla tai omassa sängyssä. Ehkä vierellesi oli jopa liian helppo nukahtaa. Nukahtelujen takia minulta meni joitakin asioita vähän ohi, painui unohduksiin, jouduin selaamaan sinua taaksepäin päästäkseni jälleen kärryille.

Bazar, 1998 (suom. 2003)
sivuja 248

Olet kaunis tarina elämänhalun löytämisestä. Toki myös paneutumisesi mielensairauksiin, mielisairaaloihin, sähkösokkeihin ja insuliinihoitoon oli arvostettavaa. Nautin siitä, että tarjosit minulle neljä erilaista tarinaa. Veronikan, Marin, Zeljkan ja Edvardin tarinat. Itsemurhaa yrittänyt, paniikkihäiriöinen, masentunut ja skitsofreenikko. Kaikki niin samanlaisia erilaisuudessaan. Kaikki tulivat leimatuiksi hulluiksi ulkopuolelta, vaikka lähinnä halusivat elämäänsä jotain erilaista, luvan olla sellainen kuin on ja tehdä mitä haluaa. Veronikasta tulee olo, ettää ympäristö on tukahduttanut hänet. Mari saa paniikkikohtauksia ja ne erottavat hänet työstään ja miehestään. On helpompaa pysyä Viletessä, mielisairaalassa kuin kohdata elämän tuomat haasteet. Zeljka on masentunut ja kertoo Veronikalle hulluudesta. Edvard todetaan skitsofreenikoksi, kun hänen vanhempansa haluavat lähettää hänet pois silmistään. Poika haluaa taiteilijaksi ja sellainen ei sovi hänen diplomaattivanhempiensa suunnitelmiin.

Annat minulle paljon ajateltavaa. Tulet paremmaksi loppua kohden. Ajattelen, että en sittenkään tarttunut sinuun turhaan. Onneksi en heittänyt sinua menemään kesken kaiken, en olisi koskaan saanut tietää, mitä kerrottavaa sinulla on. Mutta sinussa on samalla jotain todella ärsyttävää ja häiritsevääkin. Se kuin Coelho haluaisi kertoa omista mielisairaalakokemuksistaan ja ei kuitenkaan pysty siihen suoraan, vaan tekee tämän näiden neljän henkilön kautta. Olisin toivonut, että Coelho olisi pitänyt näppinsä irti näiden ihmisten tarinoista (hän mainitsee itsensä kirjan alussa sekä lopussa) tai sitten olisi suosiolla kirjoittanut omasta kokemuksestaan. Ehkä tämä on vain ohimenevä tunne. Olihan se kuitenkin kiinnostavaa lukea lopuksi, että miten hän on joutunut mielisairaalaan halutessaan olla taiteilija ja kirjailija ja että kokemukset vankilasta, jonne hän on joutunut poliittisten mielipiteidensä takia, ovat jättäneet syvempiä arpia.

Olet kiinnostava, mutta et kuitenkaan sykähdyttävä. Pyrit johonkin, mitä et aivan saavuta. Ehkä jossain toisessa elämänvaiheessa saattaisin saada sinusta paljon enemmän irti. Ehkä voisin ihastua sinuun palavasti ja uppoutua maailmaasi aivan uudella tavalla. Nyt olin kiinnostunut sinusta vain siksi, että mielisairaalat ja potilaat vain ovat kiinnostavia. Rakas Veronika päättää kuolla, kiitos kuitenkin näistä pienistä hetkistä, jotka jaimme yhdessä.

Pikapäivitys!

Kuulkaas kaikki kuulollaolevat kaverit! Videovuokraamo Makuunissa on 2 euron hullutusvillitys! KAIKKI elokuvat, ihan kaikki uutuudetkin, ovat 2 euroa! Ainakin Kaskenkadun (Turku) Makuunissa oli 1,5 litran Coca Colakin vain kahdella eurolla! Vaikka tämä ei kirjoihin eikä kirjallisuuteen liitykään, halusin jakaa tämän, koska olen niin innoissani tästä. 

Vihdoinkin eilen näin Mr. Nobodyn, jota tähdittää aivan ihana Jared Leto. Mr. Nobody on loistavasti rakennettu ja taidokas elokuvanäytös, joka rakentuu upeasti pienistä paloista välillä epäselvinkin piirtein. Sekavuus vain luo todentuntuisen kuvan omastakin mielenmaisemasta; sekavaa ja hyvin monimuotoista. Eilisen leffan minä sain päättää ja tänään katsotaan Viiman valitsema Dark Shadows. Ja ps! Mr. Nobody kipusi lempielokuvieni listalle! (Kävin viime viikolla katsomassa Puhdistuksen ja aion kirjoittaa siitä vertailevan kirja vastaan leffa -arvion.)

Tänään alkoivat myös Turun kirjamessut ja eilenillalla tulin Tampereelta varta vasten kokeakseni jälleen kirjamessujen hälyn. Ostin seitsemän kirjaa ja tapasin Anja Snellmanin! Minusta ja hänestä on vieläpä yhteiskuva! Näistä jutuista kuitenkin päivitän lisää myöhemmin. Oli aivan ihanaa kirjamessuilla, oltiin kivalla porukalla: minä, Viima, Jouni ja Tuulikki. Lisäksi nähtiin Haidi ja Annikin kävi kirjamessuilla, vaikka häntä en ehtinytkään harmikseni nähdä. :-)