perjantai 12. lokakuuta 2012

Paulo Coelho - Veronika päättää kuolla

Rakas Veronika päättää kuolla,

olen kuullut sinusta ja Paulo Coelhosta. Nämä kuulemani näkemykset ovat olleet ristiriitaisia. Jotkut ovat pitäneet sinusta kovasti ja jotkut taas eivät ole lämmenneet sinulle. Minun uteliaisuuden kuitenkin onnistuit herättämään. Näin sinut katselemassa ohikulkevia ihmisiä yliopiston kirjakaupan alennushyllykössä. Hyllykkö oli pyörivä, siinä oli useita kirjoja kahdella, viidellä tai kymmenellä eurolla ja se oli sijoitettu käytävälle kaikkien katseiden kohteeksi. Harvoin kuitenkaan näin kenenkään tarttuvan hyllykön kirjoihin ja vievän niitä mukanaan.

Eräänä päivänä jälleen jouduin odottamaan useampia tunteja luentojen välissä enkä ollut tajunnut ottaa mukaani mitään muuta luettavaa kuin luentomuistiinpanot. Silloin palasin kirjakauppaan ja alennushyllykölle. Katseeni viipyili Kari Hotakaisen Ihmisen osassa ja sinussa. Päätin valita sinut. Olit kiehtovampi ja mielenkiintoisempi. Sinusta haluaisin ottaa selvää.

Tartuin sinuun. Olit helppolukuinen, mutta alku oli hämmentävä kiinnostavuudessaan ja kummallisuudessaan. Käsittämätöntä, että miten Veronika voi vain haluta kuolla, vaikka hänen elämässään ei ole mitään "vikaa" muuta kuin ehkä hänen oma turhautuminen elämäänsä. Ärsyynnyin sinussa myös vähän siihen, että Paulo Coelho toi itsensä esille alussa mielestäni liikaa. Olisin halunnut kuulla vain Veronikasta.

Nukuin kanssasi, sinä ihana pieni Veronika päättää kuolla. Sinut oli helppo kantaa mukana ja avata paikoissa, joissa kaipasi pakohetkeä. Jaksoit pitää minun kiinnostustani yllä, ainakin jotenkin. Välillä nukahdin vierellesi keittiön sohvalla tai omassa sängyssä. Ehkä vierellesi oli jopa liian helppo nukahtaa. Nukahtelujen takia minulta meni joitakin asioita vähän ohi, painui unohduksiin, jouduin selaamaan sinua taaksepäin päästäkseni jälleen kärryille.

Bazar, 1998 (suom. 2003)
sivuja 248

Olet kaunis tarina elämänhalun löytämisestä. Toki myös paneutumisesi mielensairauksiin, mielisairaaloihin, sähkösokkeihin ja insuliinihoitoon oli arvostettavaa. Nautin siitä, että tarjosit minulle neljä erilaista tarinaa. Veronikan, Marin, Zeljkan ja Edvardin tarinat. Itsemurhaa yrittänyt, paniikkihäiriöinen, masentunut ja skitsofreenikko. Kaikki niin samanlaisia erilaisuudessaan. Kaikki tulivat leimatuiksi hulluiksi ulkopuolelta, vaikka lähinnä halusivat elämäänsä jotain erilaista, luvan olla sellainen kuin on ja tehdä mitä haluaa. Veronikasta tulee olo, ettää ympäristö on tukahduttanut hänet. Mari saa paniikkikohtauksia ja ne erottavat hänet työstään ja miehestään. On helpompaa pysyä Viletessä, mielisairaalassa kuin kohdata elämän tuomat haasteet. Zeljka on masentunut ja kertoo Veronikalle hulluudesta. Edvard todetaan skitsofreenikoksi, kun hänen vanhempansa haluavat lähettää hänet pois silmistään. Poika haluaa taiteilijaksi ja sellainen ei sovi hänen diplomaattivanhempiensa suunnitelmiin.

Annat minulle paljon ajateltavaa. Tulet paremmaksi loppua kohden. Ajattelen, että en sittenkään tarttunut sinuun turhaan. Onneksi en heittänyt sinua menemään kesken kaiken, en olisi koskaan saanut tietää, mitä kerrottavaa sinulla on. Mutta sinussa on samalla jotain todella ärsyttävää ja häiritsevääkin. Se kuin Coelho haluaisi kertoa omista mielisairaalakokemuksistaan ja ei kuitenkaan pysty siihen suoraan, vaan tekee tämän näiden neljän henkilön kautta. Olisin toivonut, että Coelho olisi pitänyt näppinsä irti näiden ihmisten tarinoista (hän mainitsee itsensä kirjan alussa sekä lopussa) tai sitten olisi suosiolla kirjoittanut omasta kokemuksestaan. Ehkä tämä on vain ohimenevä tunne. Olihan se kuitenkin kiinnostavaa lukea lopuksi, että miten hän on joutunut mielisairaalaan halutessaan olla taiteilija ja kirjailija ja että kokemukset vankilasta, jonne hän on joutunut poliittisten mielipiteidensä takia, ovat jättäneet syvempiä arpia.


Olet kiinnostava, mutta et kuitenkaan sykähdyttävä. Pyrit johonkin, mitä et aivan saavuta. Ehkä jossain toisessa elämänvaiheessa saattaisin saada sinusta paljon enemmän irti. Ehkä voisin ihastua sinuun palavasti ja uppoutua maailmaasi aivan uudella tavalla. Nyt olin kiinnostunut sinusta vain siksi, että mielisairaalat ja potilaat vain ovat kiinnostavia. Rakas Veronika päättää kuolla, kiitos kuitenkin näistä pienistä hetkistä, jotka jaimme yhdessä.

torstai 11. lokakuuta 2012

Jussi T. Koski & Saku Tuominen - Kuinka ideat syntyvät: Luovan ajattelun käsikirja

WSOY, 2005
sivuja 224

"Tämän kirjan avulla lähes jokainen voi halutessaan oppia nykyistä luovemmaksi ajattelijaksi jo 10 vuodessa", lupaa takakansi. Kirja todella kertoo mitä luovuus on, mitä hyötyä luovasta ajattelusta on, millainen luovan ajattelun prosessi on ja miten on mahdollista kehittyä luovassa ajattelussa ja työskentelyssä. Kirja painottaa kiireettömyyttä, pitkäjänteistä ajatteluharjoitusta (kaksi kertaa viikossa, kaksi tuntia kerralla ajattelua!) ja sitä, ettei inspiraatioon ja uusiin mullistaviin keksintöihin johtaviin ideoihin ole oikotietä.

Kirja on kämppikseni ja eilen kotiin tullessani huomasin tuon meidän keittiön pöydällä. Luin yli sata sivua yhdeltä istumalta. Teos on kiinnostava. Se ottaa luulot pois, helppoa tietä ei ole. Samalla se kuitenkin toistaa aika paljon samoja asioita ja loppua kohden muutamia sivuja jätinkin välistä.

Kuinka ideat syntyvät on erittäin hyödyllinen yrityksille ja yksittäisille ihmisille, jotka haluavat löytää tien uusiin oivalluksiin. Itse koin, että kirjassa olevat ajankäyttöohjeet olivat kaikista hyödyllisimpiä. Lisäksi muutamat tekniikat olivat kiinnostavia. Plussaa kirjalle tuo ehdottomasti se, että siinä oli kivoja kuvia ja listoja. Sellaset seikat vetoavat ainakin muhun!

Ideointitekniikoiden tavoitteena on lisätä ajatteluusi:
rentoutta, yllätyksellisyyttä ja turvallisuuden tunnetta.

1) Rentous
Jokaisen on keksittävä 10 minuutissa 10 ideaa. Jos tavoitteena olisi keksiä yksi hyvä idea 10 minuutissa, lopputulos olisi todennäköisesti surkea. Mutta kun tavoitteena on keksiä 10 millaista ideaa tahansa, saadaan todennäköisesti kolme hyvää.

2) Yllätyksellisyys - näkökulman ja suunnan vaihtaminen
Puhutaan esimerkiksi näkökulmien vaihtamisesta (reframing) tai sattumanvaraisten virikkeiden hyödyntämisestä (random stimulation). Joskus joku hyvin outo ajatus voi auttaa synnyttämään hyödyllisen ja sovelluskelpoisen uuden ajatuksen.

Hyödynnä esimerkiksi seuraavia tekniikoita:
- Ratkaisuidea ongelmaasi löytyy lukemasi lehden sivulta 10.
- Etsi yksi uusi idea jokaista lukemaasi sanomalehden sivua kohti. Anna uutisten, mainosten, artikkeleiden ja kuvien inspiroida sinua.
- Ratkaisun avain on kirjahyllystäsi sattumanvaraisesti poimimasi kirjan nimessä.
- Tuota uusia ideoita miettimällä voisiko ratkaisu löytyä sattumanvaraisesti valituista sanoista hillomunkista silmälaseihin.

3) Turvallisuuden tunne - mitä muut ajattelevat minusta
- Yksi paljon kehuttu ja vielä enemmän parjattu ideointimalli on "hattu-tekniikka", jossa jokaiselle palaveriin osallistujalle varataan erilainen rooli (unohtakaa hatut!). Henkilö esittää koko ideointipalaverin ajan tuota roolia, ja rooli tarjoaa hänelle mahdollisuuden esittää ajatuksia liioitellen ja sensuroimatta. Esimerkiksi yksi ideoija esittää tehokkaita ratkaisumalleja, toinen toteuttamiskelvottomia, kolmas yltiöoptimistisia, neljäs mahdollisimman tylsiä, viides huonoa makua edustavia, kuudes sosiaalidemokraattisia, seitsemäs kokoomuslaisia ja niin edelleen.

Jossain vaiheessa roolit poistetaan ja tarkastellaan syntyneitä ideoita avoimesti. Tätä mallia voi varioida loputtomasti. Yksi vaihtoehto on ajatella ihmisten kautta. Millaisia ideloita esittäisi George W. Bush, millaisia Michael Moore? Victoria Beckham tai Quentin Tarantino? 

Tuossa itselle mielenkiintoisimman kohdan tiivistys! Kannattaa ehdottomasti tutustua kirjaan, jos haluaa löytää elämästään ja elämäänsä jotain uutta ja mielenkiintoista. Uusia toimintamalleja, uusia luovia aktiviteetteja tai vaikka parantaa ongelmanratkaisukykyä. Tämä on yksi parhaimmista "neuvoa antavista" kirjoista, johon olen törmännyt!


tiistai 9. lokakuuta 2012

Anja Snellman - Ivana B.



Tadaa! Uusi otsatukka ja uusi ikioma Ivana B! Vieläpä omistuskirjoituksella! Tuossa vielä pakollinen lähikuva siitä. 5.10.2012 Katarinalle lämpimästi Anja Snellman! Hihi! Olen iloinen tuosta. Ivana B. -kirjan lisäksi ostin myös Anja Snellmanin ja Ulla Jokisalon kirjan Side. Muistakin kirjoista haluan kertoa tarkemmin sitten kun jaksan vähän kuvatakin niitä. Olin iloinen, kun Anni kertoi jo odottaneensa mun arvostelua Ivana B:stä. Todettakoon, että kun olin kuuntelemassa Anja Snellmania kirjamessuilla, hämmennyin. Kirjan nimi voidaan lausua myös [Ai vanna bii] eli I wannabe. Olin häkeltynyt sanaleikistä, jota en osannut yhtään odottaa tai huomata!

(Täytyy huomauttaa, että olen mielettömän väsynyt ja uupunut ja on sellainen tunne, että kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään. Sanat takkuilevat ja tuntuu kuin menisin töksähtelevä askel kerrallaan eteenpäin. Silti haluan kuitenkin kirjoittaa tästä kirjasta. Sekin vielä, että luin kirjan varsin nopeasti. Aloitin heti kirjamessuilta päästyäni lukemisen eikä mennyt kauaa kun olin jo hotkaissut sen. Mulle jäi sellainen tunne, että tuo kirja kyllä tarvitsee vielä toisen lukukerran, jotta voin tehdä siitä kunnollisia mielipiteitä ja selkeitä arvioita.)

J u o n i !
Ivana B. on nuori, trendikäs, muotitietoinen bloggari, joka julistaa omaa paikkaansa kirjailijana, vaikak hän ei vielä ole ehtinyt kirjaa kirjoittaakaan. Hän luo itsestään brändiä ja hän osaa tehdä itsestään sellaisen, joka kiinnostaa mediaa suuresti. Pääosassa kirjan kertojana on kuitenkin keski-ikäinen naiskirjailija, joka saa arvostelua osakseen Ivana B:ltä tämän blogissa niin kuin myös sähköpostitse.

Kirjailijapäähenkilö kirjoittaa kirjeitä lyhytterapeutti Parantaiselle ajatuksiaan ja kokemuksiaan Ivana B:stä. Mikäli ymmärsin oikein, (juonipaljastus) ko. terapeutti on Ivana B:n äiti tai ainakin näin päähenkilö kuvittelee tai uskoo. (/juonipaljastus)

Enempää en nyt oikein osaa sanoa juonesta.

Siltala, 2012
sivuja 166

A r v  i o t !

Kirja on erilainen kuin Snellmanin aikaisemmat. Aihepiiri liittyy jotenkin teini-iän ja keski-iän tuskaan. Teini-iässä ja nuoressa aikuisuudessa halutaan olla julkkiksia, tarvitaan näkyvyyttä ja halutaan olla paljon kaikkea, vaikka kaikki on vielä edessä, oppiminen, kasvaminen, ura, kypsyys. Jotenkin tuollainen "olen kirjailija vaikka en ole kirjoittanut kirjaa"-ajattelu yhdistyy mielessäni juuri nuoruuteen, ja mielenkiintoisen asbektin tähän tuokin tuo, että asiaa tarkastellaan keski-ikäisen naisen kautta. Tuo keski-ikäinen nainen on tehnyt uraa jo ja hänelle on opetettu, ettei itsestä saa tehdä numeroa.

Mielenkiintoinen näkökulma. Kaksi ulottuvuutta ja nykyhetki kohtaavat. Ivana B. ei tunnu "tyypilliseltä Snellmanilta", aihe ei ole niin raflaava ja yhteiskunnallisesti kantaaottava mitä Lemmikkikaupan tytöt tai Parvekejumalat taas olivat. Eikä kirjassa näy samanlaista kiehtovuutta mitä Sonja O.:ssa tai Side-kirjassa. Tuo ei ole samanlaista tajunnanvirtaa mitä kaksi viimeksi mainittua. Tämä on hillitympi, kypsyneempi, vaikka ottaakin uuden näkökulman käsittelyynsä.


Annan kolme tähteä, koska en päässyt tähän sisälle samalla tavalla kuin Snellmanin muihin kirjoihin. Tämä ei myöskään herättänyt samanlaista intohimoa, vaikka tämän teoksen nopeasti pistelinkin suihini. Kuitenkin minulla on tunne, että tulen lukemaan tämän vielä uudelleen ja saamaan tästä enemmän irti, mitä nyt viime viikonloppuna tästä sain.

(Ja lähes hävettää tämän tekstin taso. Mutta joskus näin. Ostin tänään yliopiston kirjakaupan alennushyllystä Paulo Coelhon Veronika päättää kuolla -kirjan ja sitä olen nyt aika paljon lukenut, ehkä se on sitten seuraava uhrini.)

lauantai 6. lokakuuta 2012

Kuva kirjamessuilta!

Anja Snellman omistuskirjoittaa ja minä hölmistelen vieressä hassuna!
(Viima Villisilmä kuvasi!<3)

Harry Mathews - Yksityisiä iloja

Löysin tämän kirjamessuilta halvalla. Se näytti yksinkertaiselta, helppolukuiselta ja aiheeltaan aika raflaavalta, mikä viehättää minua suuresti. (Eroottisista kirjoista kirjoittamisesta ollaan juteltu Annin kanssa, ja nyt joudun itsekin ensimmäisen kerran kokemaan, miltä tuntuu kirjoittaa jostain sellaisesta aiheesta, mistä ei välttämättä uskaltaisi keskustella ääneen.)

Basam books, 2010
sivuja 143

Harry Mathewsin kirja Yksityisiä iloja kertoo lyhyitä tarinoita masturbaatiosta. Yllätyksekseni kirja ei ole rivo eikä härski, ei pornografinen eikä mitenkään inhorealistisiin kuvauksiin venyvä mässäilykirja. Kirja kertoo yksinkertaisia asioita, hyvällä kielellä. Mathews onnistuu olemaan kirjassaan asiallinen. Teos ei herätä häpeää, mikä kauhistuttaisi pois kirjan ääreltä. Kirjailija on onnistunut olemaan erittäin inhimillinen ja ystävällinen lukijoilleen, jotka saattavat lähestyä kirjaa ujosti tirkistellen. Ehkä niin itsekin tein. Halusin nähdä, miten tuollaisesta aiheesta voi kirjoittaa.

Mathews ei ota kantaa, kuvailee vain kauniisti tai lohdullisen yksinkertaisesti. Teos on tosiaan nopealukuinen. Kirjasta tulee mieleen se, kun joskus kirjoituskurssilla puhuttiin pienistä novelleista, miten joku kirjailija, jonka nimeä en nyt muista, kirjoittaa lyhyitä novelleita ihmiskohtaloista rakentaen todella pienistä yksinkertaisesta asioista elämän kokoisen kokonaisuuden.

Kirjailija käyttää kiinnostavia sanakäänteitä. Kirja ei aiheuta pahaa oloa tai kuvotusta. Se on ihan mukava teos. Mutta ei siitä toisaalta jäänyt mitään hirmuisen vavahduttavaakaan mieleen. Kannattaa lukea, jos haluaa nähdä minikertomuksia ihmisistä ja lukea, miten salaisesta aiheesta voi kirjoittaa hyvin häpeilemättä.


perjantai 5. lokakuuta 2012

Pikapäivitys!

Kuulkaas kaikki kuulollaolevat kaverit! Videovuokraamo Makuunissa on 2 euron hullutusvillitys! KAIKKI elokuvat, ihan kaikki uutuudetkin, ovat 2 euroa! Ainakin Kaskenkadun (Turku) Makuunissa oli 1,5 litran Coca Colakin vain kahdella eurolla! Vaikka tämä ei kirjoihin eikä kirjallisuuteen liitykään, halusin jakaa tämän, koska olen niin innoissani tästä. 

Vihdoinkin eilen näin Mr. Nobodyn, jota tähdittää aivan ihana Jared Leto. Mr. Nobody on loistavasti rakennettu ja taidokas elokuvanäytös, joka rakentuu upeasti pienistä paloista välillä epäselvinkin piirtein. Sekavuus vain luo todentuntuisen kuvan omastakin mielenmaisemasta; sekavaa ja hyvin monimuotoista. Eilisen leffan minä sain päättää ja tänään katsotaan Viiman valitsema Dark Shadows. Ja ps! Mr. Nobody kipusi lempielokuvieni listalle! (Kävin viime viikolla katsomassa Puhdistuksen ja aion kirjoittaa siitä vertailevan kirja vastaan leffa -arvion.)

Tänään alkoivat myös Turun kirjamessut ja eilenillalla tulin Tampereelta varta vasten kokeakseni jälleen kirjamessujen hälyn. Ostin seitsemän kirjaa ja tapasin Anja Snellmanin! Minusta ja hänestä on vieläpä yhteiskuva! Näistä jutuista kuitenkin päivitän lisää myöhemmin. Oli aivan ihanaa kirjamessuilla, oltiin kivalla porukalla: minä, Viima, Jouni ja Tuulikki. Lisäksi nähtiin Haidi ja Annikin kävi kirjamessuilla, vaikka häntä en ehtinytkään harmikseni nähdä. :-)