perjantai 31. elokuuta 2012

Cecelia Ahern - Tyttö peilissä

Annin luona näin tuon helppolukuisen ja ohuen kirjan, joka kiinnosti Annin mainitseman "pelottavuuden" takia. Kirjassa on kaksi kertomusta. Ensimmäisessä tarinassa on Lila-tyttö, jonka sokean isoäiti Mellien kodin peilit ovat peitetty mustilla kankailla. Tuo tyttö ei koskaan ole kysynyt isoäidiltään miksi hän on tehnyt näin. Hän on vain aina ajatellut, ettei Mellie pidä peileistä. Hääpäivänään hän kuitenkin haluaa ihastella itseään peilistä. Hän päätyy peilin vangiksi ja Mellie huomaa sen. Juonittelua. 

Gummerus, 2012
sivuja 108



Toisessa tarinassa on muistojentekijä mies, joka tekee asiakkailleen uusia muistoja ihmeellisellä laittellaan. Tarinoiden aiheet ovat ihan kiinnostavia ja ne tarjoaisivat vaikka millaisia mahdollisuuksia tarinan kerrontaan ja juoneen ja jännittävyyteen. Mutta tässä kirjassa ei vain ollut mitään erityisen jännittävää eikä pelottavaa. Ehkä siinä oli yritetty jotakin romanttista pelokkuutta tai jotain vastaavaa, joka ei kuitenkaan purrut minuun ollenkaan. Kieli oli suht yksinkertaista ja ei mitenkään ihmeellistä. Tätä kirjaa lukiessa odotin vain koska tämä loppuu ja milloin pääsen lukemaan jotakin kiinnostavampaa. Annin arvio kirjasta! Sitä tosin en ole vielä ehtinyt lukea!

Lukuyökyläily!

Hihi! Tänään tulin Annin luokse, nyt kun Turussa vielä olen ja tänäään tarkoituksena lukea paljon paljon kirjoja! Ihanaa! :-----) <3

torstai 30. elokuuta 2012

Johanna Sinisalo - Lasisilmä

Teos, 2006
sivuja 332.

 Olin Tampereella käymässä toukokuussa muutamia kertoja ja tuolloin löysin Tullintorin kirjakaupasta tämän kirjan. Olen kuullut Sinisalosta ja Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta aikaisemminkin. Tämä kirja kuitenkin herätti erityisesti mielenkiintoni, koska teos kertoo toimittajaksi haluavasta Tarusta, joka päätyy käsikirjoittamaan Lähiö-nimistä televisiosarjaa.

Täytyy heti alkuun myöntää, että aloitin kirjan toukokuussa ja luin puolet silloin ja puolet tässä parin päivän sisään. Alkupään tapahtumista ei ole niin selkeitä muistikuvia, mutta todettakoon, että pidin kirjasta jo silloin, vaikka yhtäkkiä kirja unohtuikin muiden kirjapinojen alle.

Niin, Lasisilmä kertoo Tarusta, hänen yksityiselämästään ja Lähiö-sarjasta, jota hän ja viisi muuta tyyppiä käsikirjoittavat. Lähiö on vähän kuin Salatut Elämät, jatkuvasti tapahtuu romansseja ja epäonnistumisia. Jatkuvasti käsikirjoittajat miettivät, miten he voivat pyörittää keksittyjen henkilöhahmojen elämää niin, että katsojat saavat mitä tarvitsevat.

Taru on alussa hyvin herkkä ja suojeltava ja loppua kohden hän muuttuu manipuloivaksi ja dominoivaksi. Hahmon kehitys kirjassa on todella kiinnostava. Tavallaan pelottavakin, kuinka noin vain jokin ihminen voi muuttua ihan kummalliseksi ilman, että itse ei oikein huomaakaan. Koko touhussa (ehkä se onkin vain Tarun päässä!) tuntuu todellisuus ja televisiofiktio sekoittuvan ja se on joissain kohdissa lähes ahdistavaakin. Yhdessä vaiheessa luulin juonen kallistuvan johonkin scifiin tai magiaan. Mielestäni on hyvä, ettei Sinisalo mene taikuus/yliluonnollisuusjuttuihin, koska se olisi tehnyt tarinasta tylsän taikuusfiktion ja vienyt uskottavuutta pois. (Mielestäni oudot asiat liittyvät lähinnä Tarun mielenterveyteen kuin yliluonnollisuuksiin!)

Johanna Sinisalon kieli on todella hyvää ja kiinnostavaa. Hän osaa käyttää todella hyvin sanoja ja lausahduksia, ja kaiken lisäksi hän rakentaa kirjan juonen erinomaisen hyvin. Vaikka kirja kertookin yhden porukan ja yhden televisiosarjan edistymisestä, se on todella kiinnostava. Ja vaikka kirja saattaisikin näin lyhyesti tiivistettynä kuulostaa nuorten kirjamaiselta diipadaapalta, sitä se ei todellakaan ole.

Kaiken lisäksi olen todella iloinen saadessani paljon uutta tietoa käsikirjoittamisesta! (En ehkä osaa pukea sanoiksi kirjan aiheuttamaan kiinnostusta, mutta se sanottakoon, että tämä nousi yhdeksi lempikirjoistani!)


keskiviikko 22. elokuuta 2012

Anja Snellman - Lyhytsiipiset

Lyhytsiipiset kertoo Fardomjärvellä tapahtuvista tyttömurhista, jossa murhaajaa ei milloinkaan saada kinni. Teos on kirjoitettu selkeästi (ja kuten lopussa kirjailija toteaakin) Bodomjärven tapahtumien innottamana. Kolme alle 14-vuotiasta tyttöä murhataan useilla veitsenpistoilla, mutta yksi heistä, porukan vanhin tyttö Marleena jää henkiin. Aivan kuten Bodomjärven murhissa Nils Gustafsson on Bodomin murhissa ainoa eloonjäänyt, johon kokeillaan muun muassa hypnoosia murhan selvittämiseksi.

Otava, 2003
Sivuja 202
Snellmanin tarinassa hahmot eroavat 1960-luvun todellisen murhan henkilöistä, ja hän on lisännyt tarinaan myös salaisen suhteen Marleenan ja hänen biologian opettajan Strengin välille. Murhaajaa ei tässäkään selville tuoda, mutta annetaan ymmärtää, että se voisi liittyä Marleenan salaamaan suhteeseen ja siihen, että kuinka syvästi he haluavat olla yhdessä ja pitää asian vain heidän kahden välisenä.

Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta tunnistaa mistä on kyse. Kieli on hyvää, niin kuin Snellmanilla on. On myös kiinnostavaa päästä näkemään vanhempien Hilkan ja Olavin pään sisään. Mutta kuitenkaan kirja ei herättänyt samanlaista innostusta tai valtaisaa kiinnostusta, mitä taas Lemmikkikaupan tytöt, Parvekejumalat ja Sonja O. tekivät. Ehkä olen lukenut liikaa Bodominjärven oikeista tapahtumista, jotta voisin uppoutua tällaiseen fiktioon "vakavasti". Ehkä jossain vaiheessa luen tämän vielä uudelleen ja innostun, en tiedä!


tiistai 21. elokuuta 2012

Anja Snellman - Parvekejumalat

Parvekejumalat kertoo kahdesta tytöstä, Alla-Zahrasta ja Aniksesta, jotka kokevat islamin ja uskon aivan eri tavalla. Alla-Zahraa elämä on kohdellut huonosti ja ehkä hän on jopa ajanutkin itsensä vaikeisiin tilanteisiin. Alla-Zahran äiti on aina ollut mukana hänen tempauksissaan, kunnes hän kerrankin löytää asian, johon äiti ei ole osallistumassa: islamin uskon ja Allahin. Alla-Zahra perustaa Suvainto-ryhmän, johon kaikki saavat liittyä ja jossa he yhdessä "palaavat" uskon pariin.

Otava, 2010
Sivuja 316
Anis taas on tiukan muslimiperheen tytär, joka haluaisi elää länsimaisen tytön tavoin. Hänen isänsä on todella tarkka tyttärensä menemisistä ja tekemisistä ja tämän lisäksi veljet jatkuvasti vartioivat häntä. Aniksella on salaisia tavarakätköjä ja aina uusin verukkein hän menee mukaan uuden ystävänsä Wandan kanssa tanssimaan ja bileisiin.

Alla-Zahran ja Aniksen tarinat kohtaavat Wandan kautta ja se osoittautuu Anikselle hyvin kohtalokkaaksi. Tarina on jälleen rakennettu hyvin mielenkiintoisesti ja kokoajan lukiessa minulla oli sellainen olo kuin olisin lukenut tositarinaa kahdesta tytöstä, joiden kokemukset islamin uskosta ovat todella voimakkaat.

Tämä kirja jälleen vahvisti tunnetta, että Snellman kuuluu kyllä lempikirjailijoihini. Pidän erityisesti siitä, miten Snellman jäsentää kirjansa ja miten hän rakentaa pienistä paloista suuria ja merkityksellisiä kokonaisuuksia. Tämä oli aivan loistava, kaikesta traagisuudessaankin, kuvaus toisesta kulttuurista, josta minulla on hävettävän vähän omakohtaisia kokemuksia. (Haluaisin hirveästi tutustua maahanmuuttajiin, jotka ovat tulleet Euroopan ulkopuolelta Suomeen, mutta minulle ei tällaista tilaisuutta ole vielä kunnolla tullut) Snellman on jälleen hankkinut tietoa, joka tekee kirjasta erittäin vakavasti otettavan ja aidon tuntuisen. Ihailen Snellmanin kykyä asettua erilaisten ihmisten asemaan.


lauantai 18. elokuuta 2012

Alexandra Salmela - 27 eli kuolema tekee taiteilijan

Alexandra Salmelan teos jäi mieleen, kun hän saavutti teoksellaan Finlandia-ehdokkuuden siitä huolimatta, ettei hänellä ole kilpailun sääntöjen edellyttämää Suomen kansalaisuutta. Tämä siispä tarttui mukaani kirjastosta NÖF-haasteen muistuttamana. Salmela on syntynyt Bratislavassa, Slovakiassa. Hän on valmistunut suomen kielen ja kirjallisuuden maisteriksi Kaarlen yliopistosta Prahasta.

Kirja kertoo tarinan Angiesta, joka haluaa tulla kuuluisaksi taiteilijaksi ja kuolla idoliensa tapaan 27-vuotiaana. Angie päätyy opettajansa avustuksella Suomeen kirjoittamaan kirjaa. Tarinan kulku hahmottuu eri kertojien näkökulmien kautta. Angieta ja tapahtumien kulkua Suomessa tarkastelevat Angien lisäksi Herra Possu ja Kassandra. Lisäksi juonta rakennetaan automatkoilla käytyjen keskustelujen perusteella.

Kustannusyhtiö Teos, 2010
Sivuja 312

Ensiksi pitää kehua Salmelan erinomaista kieltä. Ihailtavaa, miten joku kykenee hallitsemaan suomen niin hyvin, että pystyy kirjoittamaan kirjan, joka on todella sujuva ja jos ei tietäisi, ei osaisi epäillä muuta kuin natiivia kirjan kirjoittajaksi. Salmela on paneutunut todella taitavasti suomen kielen saloihin; hän tietää missä kohdassa kannattaa käyttää mitäkin sanaa eivätkä hämmentävät sanat ja murteet/lyhenteet (käsikirjoitus = käsis) ole jääneet häneltä selvittämättä. Osoittaa erinomaista lahjakkuutta kirjoittaa kirja, jollaiseen ei kuka tahansa natiivikaan pystyisi.

Kirja on moniosainen ja palasista koostuva, mikä on erittäin kiinnostavaa. Kuitenkin kirjan juonikehitys on yksinkertainen: Angie haluaa tulla legendaksi muiden ihailun kohteidensa rinnalle ja niinpä hän muuttaa Suomeen kirjoittamaan kirjaa. Loppu aika tarkkaillaan maalaiselämää ja sitä, kuinka Angien mestariteos ei vain synny. Lopuksi ikä onkin pelkkä numero.

Huolimatta erinomaisesta kielestä ja mielenkiintoisesta rakentumisesta, tämä kirja ei noussut lempikirjojeni suosioon. Ehkä vielä jossain vaiheessa luen tämän uudelleen ja oivallan tämän taas aivan uudella tavalla.


perjantai 17. elokuuta 2012

Sofi Oksanen - Puhdistus

Luin Sofi Oksasen Puhdistuksen ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2009. Lukion ensimmäisessä jaksossa ja ensimmäisellä äidinkielen kurssilla kerroin tämän kirjan lempikirjakseni. Kirja vakuutti silloin jo pienen 16-vuotiaan mieleni, vaikka en siitä täysin kaikkea ymmärtänytkään. NÖF-haasteen myötä haasteen myötä tartuin tähän omistamaanikin kirjaan uudelleen. Olen todella onnellinen, että päädyin lukemaan tuon vielä uusiksi. Tämän lukukerran jälkeen täytyy todeta, että se kaipaa, tarvitsee ja ansaitsee vielä seuraavat lukukerratkin.

Puhdistus liikkuu 1900-luvun alussa, puolessa välissä sekä 1990-luvulla. Sofi Oksanen osoittaa kirjassaan mieletöntä asiakokonaisuuksien hallitsemista. Hän tietää virolaisia ja venäläisiä sanontoja, lauluja, sanaleikkejä, joita hän ripottelee tekstinsä sekaan. Sen lisäksi, että hän tietää loistavasti Neuvostoliiton/Venäjän ja Viron historiasta hän myös tuntuu löytäneen jonkinlaisen salaisen reiän, jota kautta hän on päässyt tutustumaan poliittisen historian salaisimpiin puoliin.

Kirja koostuu pala palalta rakentuen jännittäväksi ja todella uskomattomaksi kokonaisuudeksi. Kirjailijan kieli on erinomaista, hyvin jäsenneltyä ja se kulkee hyvin. Luin kirjan muutamassa päivässä.

Teoksessa kohtaavat Aliide Truu ja hänen siskonsa lapsenlapsi Zara Pekk ja heidän historiansa sitoutuvat yhteen paljastaen hurjia ja rajuja puolia Venäjän ja Viron historiasta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän ja kokemaan kirjan omakohtaisesti. Enempää en edes halua kertoa juonesta. Lukekaa ja kokekaa! Olen vakuuttunut, että Sofi Oksanen on yksi Suomen (historiankin) parhaimmista naiskirjailijoista!


torstai 16. elokuuta 2012

Tilannepäivitys

Sofi Oksasen Puhdistus luettu ja nyt Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan sivulla 227.
Seuraavaksi siispä niistä tulossa! :---)

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Vauhtia ja fiilistä

Sain ihanalta kämppikseltäni Ainolta valokuvauskirjan Kuvaa asenteella! Aino muuttaa Espanjaan tässä piakkoin. Ilahduin ihanasta kirjayllätyksestä hyvin suuresti! Omistan jonkin verran valokuvauskirjoja, mutta tätä kirjaa minulla ei vielä ole. Ihanaa päästä tutkimaan sen tarjoamia valokuvausvinkkejä ja pohtia olisiko niistä jotain käyttöä omassa valokuvausharrastuksessa. (Näillä näkymin mulle on tulossa uusi kamera ensi viikon alussa! Olen supersupersuperinnoissani! Mahtavuutta! Canon EOS 5D mark II!!)
Kirjajutuista lisää sen verran, että olen aloittanut Sofi Oksasen Puhdistuksen. Olen lukenut sen joskus pari vuotta sitten ja nyt tuon NÖF-haasteen myötä aloin lukea sitä uudelleen. Hyvien kirjojen lukeminen uudelleen ja uudelleen on todella avartavaa. Lisäksi tällä kertaa aion myös kirjoittaa lukukokemuksestani ajatuksia ylös arvioiden rinnalle. Paljon muuta en ole lukenut vähään aikaan. Kirjaston kirjat tosin odottavat paneutumista.