tiistai 25. syyskuuta 2012

Anna-Leena Härkönen - Ei kiitos

! Juoni !
Tarinassa on mies ja nainen, Matti ja Heli, jotka ovat olleet naimissa jo viidentoista vuoden ajan. Heillä on 13-vuotias tytär Sissi ja he viettävät tavallista arkea. Ainoastaan seksi tuottaa ongelmia ja ajaa avioliiton kulun vaikeaksi. Matti pihtaa. Matti on vaikea. Matti ei innostu. Matti vaikuttaa kaikkeen niin kyllästyneeltä. Matti on masentunut. Matti ei kuitenkaan halua apua. Heli opettaa saksaa ja Heli haluaa seksiä. Heli yrittää lähestyä Mattia hellästi, varovasti kuin hiipisi heikolla jäällä jatkuvasti peläten epäonnea. Heli yrittää iskeä kiinni kuin terrieri. Heli yrittää sanoa suoraan ja vihjata. Heli yrittää puhua, mutta Matti ei löydä sanoja tai halua jakaa ajatuksiaan. Tämä kaikki ajaa Helin epätoivon partaalle. Matti on etäällä ja pelaa vain tietokoneella.


Otava, 2008
sivuja 351
Heli on alussa hyvin ymmärtäväinen ja toiveikas. Hän yrittää kovasti, mutta kuitenkin turhautuu tilanteeseen. Hän ahdistuu, kun ei saa Mattiin mitään yhteyttä. Matti taas ei juurikaan avaa auki ajatuksiaan. Heli päätyy seksisuhteeseen. Heli panee oppilaansa Jarnon kanssa, useasti. Heli yrittää pelastaa avioliittonsa tyydyttämällä seksuaaliset halunsa jossakin muualla. Heli rakastuu ja käyttäytyy kuin teini. Kun Heli päättää kertoa Matille asiasta, Matti paljastaakin kirjoitelleensa toisen naisen kanssa. Heli raivostuu. Matti on jakanut ajatuksiaan ja tunteitaan toisen naisen kanssa samalla kun hän on tuskaillut epätietoisuudessa. Heli paljastaa seksisuhteensa.

(toivottavasti en kirjoittanut liian puolueellisesti. Matti on masentunut ja siihen on vaikea lukijankin saada mitään yhteyttä. Olisi kiinnostavaa lukea kirja samasta aiheesta miehen näkökulmasta, miltä se tuntuu kun vaimo tuntuu haluavan jatkuvasti seksiä ja mikään ei riitä. Miltä se tuntuu kun oma vaimo purkaa tarpeensa jonkun muun seurassa?)



! Arviot ja ajatukset !
Härkönen jälleen tarraa kirjassaan yhteen hyvin puhuttelevaan aiheeseen. Miehen haluttomuus, naisen torjunta. Härkönen rikkoo aiheellaan perusoletusta, että nainen on se, joka pihtaa ja mies on aina valmis tai useammin halukas seksiin. Hän kirjoittaa aiheesta hyvin. Oli mielenkiintoista lukea Akvaariorakkauden (jossa nainen saa seksiä, mutta epätyydyttävää ja jotenkin vääränlaista) jälkeen tällainen kirja. Kirjailija rakentaa tarinan kulun jälleen loistavasti. Aluksi kaikki alkaa pienestä ja yhtäkkiä huomaakin olevansa teoksen viimeisillä sivuilla ja täydellinen kaaos on valmis.

Arkiset kokemukset, naisen tunteet ja epätietoisuus tulevat hyvin esille ja ne esitetään todella uskottavasti. Teos on tärkeästä aiheesta ja ihailen Härkösen kykyä nostaa tällaisia asioita esille. Lisäksi tämä jotenkin sopii hyvin hänen teostensa joukkoon, sen tunnistaa hyvin hänen kirjakseen. Kirja kyllä osaa ahdistaakin. Loppu on lähes pelottava, päähenkilön tunnemyrskyt ovat hurjia.



Anna-Leena Härkönen on noussut yhdeksi suosikkikirjailijakseni. Tällaisia ajatuksia tällä kertaa. Olen vähän hullaantunut Härkösen kirjoihin ja nyt on tullut tosi monia kirja-arvosteluja häneltä perätysten. Turussa ollessani luin Iida Rauman Katoamisten kirjan ja siitä on tulossa seuraavaksi kirja-arvostelu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti