Luin Sofi Oksasen Puhdistuksen ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2009. Lukion ensimmäisessä jaksossa ja ensimmäisellä äidinkielen kurssilla kerroin tämän kirjan lempikirjakseni. Kirja vakuutti silloin jo pienen 16-vuotiaan mieleni, vaikka en siitä täysin kaikkea ymmärtänytkään. NÖF-haasteen myötä haasteen myötä tartuin tähän omistamaanikin kirjaan uudelleen. Olen todella onnellinen, että päädyin lukemaan tuon vielä uusiksi. Tämän lukukerran jälkeen täytyy todeta, että se kaipaa, tarvitsee ja ansaitsee vielä seuraavat lukukerratkin.
Puhdistus liikkuu 1900-luvun alussa, puolessa välissä sekä 1990-luvulla. Sofi Oksanen osoittaa kirjassaan mieletöntä asiakokonaisuuksien hallitsemista. Hän tietää virolaisia ja venäläisiä sanontoja, lauluja, sanaleikkejä, joita hän ripottelee tekstinsä sekaan. Sen lisäksi, että hän tietää loistavasti Neuvostoliiton/Venäjän ja Viron historiasta hän myös tuntuu löytäneen jonkinlaisen salaisen reiän, jota kautta hän on päässyt tutustumaan poliittisen historian salaisimpiin puoliin.
Kirja koostuu pala palalta rakentuen jännittäväksi ja todella uskomattomaksi kokonaisuudeksi. Kirjailijan kieli on erinomaista, hyvin jäsenneltyä ja se kulkee hyvin. Luin kirjan muutamassa päivässä.
Teoksessa kohtaavat Aliide Truu ja hänen siskonsa lapsenlapsi Zara Pekk ja heidän historiansa sitoutuvat yhteen paljastaen hurjia ja rajuja puolia Venäjän ja Viron historiasta. Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän ja kokemaan kirjan omakohtaisesti. Enempää en edes halua kertoa juonesta. Lukekaa ja kokekaa! Olen vakuuttunut, että Sofi Oksanen on yksi Suomen (historiankin) parhaimmista naiskirjailijoista!
