Kuulumisia ja sarjakuvia!

Kirjahyllyhaasteeseen osallistuin instagramissa muuton jäljiltä vielä kaaoksessa olevilla kirjahyllyillä!

Heimoi! Palaan häntä koipien välissä kirjoittamaan tänne kirjablogiini. Olen lukenut tähän mennessä tänä vuonna 30 kirjaa ja kirjablogipäivityksiä tämän vuoden puolella on kammottavat nolla! Toisaalta voisi ajatella, että syyt on ihan pätevät...! Kirjoitin kandidaatintyöni tässä keväällä samalla kun muutin uuteen kämppään, ja nyt olen aloittamassa työharjoittelua yhdessä markkinointi- ja viestintätoimistossa. Säpinää on siis riittänyt. Kirjoja olen ehtinyt lukea toki jonkin verran, mutta niitäkään en niin antaumuksella kuin olisin toivonut. Kirjablogeja ja kirjauutuuksia en ole myöskään ehtinyt seuraamaan sillä volyymilla, mitä olisin halunnut. Kunhan vain työharjoitteluni on saatu käyntiin, toivon mukaan herää myös kirjabloggaamisintoni!

Tänä vuonna olen kiinnostunut innostunut sarjakuvista ihan uudella tavalla. Tai no, kyllähän tää alkoi jo viime kesänä! Aikaisemmin olen nähnyt sarjakuvat nimenomaan sarjakuvanörttien omana juttuna, johon on vaikea päästä sisään. Joskus nuorempana yritin tutustua manga-sarjakuvien maailmaan, kun muutamat tuttuni niistä pitivät. Ne eivät auenneet ollenkaan eikä myöskään pikkuveljieni Aku Ankat. Nyt kuitenkin erikoisemmat sarjakuvat ovat herättäneet mielenkiintoni. 

Listasin kaikki tähän mennessä lukemani sarjikset:::

Lauri Ahtinen - Homepäiväkirja

Ville Pirinen - Tärkeitä asioita

Ulrika Ylioja - Merenneito tavaratelineellä : teetarinoita

Tove Jansson - Kuka lohduttaisi Nyytiä?

Tove Jansson - Kuinkas sitten kävikään?

Tove Jansson - Muumit ja suuri tuhotulva

Tove Jansson - Outo vieras Muumitalossa

Pertti Jarla - Fingerpori 7

Lauri Ahtinen - Viidentoista minuutin yksinäisyys

Viivi Rintanen - Mielisairaalan kesätyttö

Glömp 9

Nina Hemmingsson - Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt

Tove Jansson ja Pertti Jarla ovat ihan omaa luokkaansa ja niistä tuntuu olevan ihan mahdoton sanoa mitään. Todella ihania ja todella oivaltavia. Erilaisia teoksia etsiessä erityisesti on sykähdyttänyt Lauri Ahtisen Homepäiväkirja, joka on piirretty todella koukuttavasti ja kerronta on ihan mukavan hyvää, vaikka aihe onkin suht ahdistava ja "arkinen". Ulrika Yliojan teetarinateos on kuin oma taideteoksensa, piirrokset ovat niin upeita! Nina Hemmingssonin teos on ehkäpä persoonallisin ja kiinnostavin! Hurjaa mustaa huumoria ja vaikeita aiheita. Viime vuoden puolella luin myös muutamia sarjakuvia. Erityisen huomionarvoinen teos on Edward Goreyn Sekopäiset serkukset ja muita tarinoita. Upeita kuvia ja oivaltavuutta!

Glömp 9 -kirjassa oli useiden eri sarjakuvataiteilijoiden töitä ja se oli todella kiinnostavaa,
miten erilaisia tyylejä ja tarinankertojia!

Sarjakuviin hurahtaessa olen pohtinut, että onko ihan ookoo merkata niitä luettujen kirjojen joukkoon. Ne ovat nopealukuisia ja juuri sen takia olenkin jotenkin ajatellut, että äh, niin nopeeta ja "helppoa", ei voi verrata romaaniin tai tietokirjaan. Hölmö ajatus! Mitä mieltä te olette?

Mikä on paras sarjakuva, jonka oot lukenut? :---)

David Nicholls - Sinä päivänä

Löysin kirjastosta niitä uusia minikokoisia miki-kirjoja ja päätin testata! Lainasin David Nichollsin Sinä päivänä, joka kertoo miehen ja naisen vaikeasta ja monimutkaisesta suhteesta. Emman ja Dexterin elämänmenoja tarkkaillaan vuodesta 1988 saakka aina nykypäivään. Tarinassa tarkastellaan aina jokaisen vuoden heinäkuun viidettätoista päivää. Se on kiinnostava lisä ja tällöin kuvatuksi tulee myös arkisemmat asiat, ja suuremmat asiat, kuten häät, kerrotaan vain sen yhden päivän kautta.

Otava, 2011
sivuja miki-versiossa 996

 Kertomuksena Sinä päivänä ei ole kummoinenkaan. Poika ja tyttö tapaavat, ihastuvat ja jatkavat eloaan ystävinä. Ystävyys saa erilaisia mittasuhteita aina flirtistä välinpitämättömyyteen. Dexter on itsekäs, omahyväinen ja todella ärsyttävä, lipevä naistenmies. Emma taas kuvataan naiseksi, joka haluaisi osoittaa mieltään, mutta päätyykin vain työskentelemään jossakin kamalassa halpisravintolassa. Dexter kuvaa Emmaa samanlaiseksi kuin kaikki tiedostavat vaihtoehtoiset tytöt ovat, mutta itse en näe Emmassa tätä puolta. (Onneksi Emma sentään lopussa saa julkaistua omia kirjoituksiaan!)

Tarina ei siis ole mitenkään ihmeellinen. Tavallista rakkausdraamaa. Lopussa nämä kaksi saavat toisensa. Kaikki olisi hyvin, ellei tapahtuisi jotain (tragedia!) kauheaa ja yllättävää, joka oikeasti havahdutti myös itseäni. Tarina on surullinen. Muttei mestariteos. Muttei sellainen, että sitä lukiessa itkisi, vaikka pysähtyisikin hetkeksi.

Sinä päivänä on käännetty auttamattoman huonosti! (Suomentanut Sauli Santikko) Dialogi oli todella tönkköä ja ilmaukset olivat huonoja. Lisäksi joissakin sanoissa oli jopa virheitä. Mieleeni jäi suuri ärsytymys. "Eläissään", mitä mikä sana sellainen on? Eläessään, eiks joo? Ehkä kirja olisi parempi, jos sen lukisi englanniksi (One day). Mutta huono suomennos romuttaa viimeisenkin toivon kirjan suhteen.

Lukukokemuksena miki-kirja oli hmmm, ristiriitaisia tunteita herättävä. Toisaalta oli ilahduttavaa, kun kirja mahtui _aina_ mukaan minne sitten menikin. Toisaalta kirjassa olevat virsikirjan ohuet sivut olivat raivostuttavat, ne menivät jatkuvasti ryppyyn ja olin varma, että kukaan muu ei enää voi lukea kirjaa mun jälkeeni. Tunsin itseni kömpelöksi tahmatassuksi. Tämän kirjan jälkeen oli aivan ihastuttavan ihanaa tarttua (oikeaan?) kirjaan ja tuntea sivut sormissa aivan kunnolla.

Elokuva-arvostelu kirjasta tehdystä elokuvasta One Day!

Katsoin pian kirjan lukemisen jälkeen katsoin One Day -leffan, joka pohjautui jo mainittuun Sinä päivänä -kirjaan. Elokuvan pääosissa ovat Anne Hathaway ja Jim Sturgess. Kirjassa oli sentään vähän mielenkiintoa ja hahmoissa hippusen persoonaa, mutta elokuva oli puhtaasti rakkausdraamaa, joka lähinnä vain jäi ärsyttämään. Enempää sanottavaa siitä ei ole, muuta kuin, että niinpä niin, miksi kirjoista tehdään niin huonoja elokuvia? Tässä traileri. Ehkä jotkut tykkää, mutta itseeni ei vaan uponnut.

Esko-Pekka Tiitinen - Elämänkirja

Tammi, 2006
sivuja 117

 Tämä on hämmentävä teos monella tavalla. Ensimmäiseksi huomioni herätti sen mielenkiintoinen kansi. Olen törmännyt tähän kirjaan useasti. Muistan tarttuneeni tuohon kirjaan, mutta en ole lukenut edes takakantta läpi. Jokin on saanut minut tarttumaan tuohon kirjaan aina vain uudelleen, muttei koskaan niin, että olisin ostanut ja lukenut sen. Olen meinannut ostaa Elämänkirjan ja se on vaikuttanut tutulta. Eräänä päivänä kirjastossa käydessäni eksyin "tuo tullessasi vie mennessäsi"-hyllykön luo. Siellä oli tämä kirja, ja päätin ottaa sen mukaani! Ehkä vähän typerää, mutta mulle tuli voimakkaasti sellainen olo, että tämä kirja on jollainkin tavalla tarkoitettu mulle ja mun on luettava se. Silloin luin takakannenkin ensimmäistä kertaa kokonaan.

"Hän ottaa valokuvia kaikesta ympärillä olevasta ja tarkentaa lähelle sitä surua, jota hän ei ole saanut käsitellyksi. Onneksi Marja löytää vierelleen Zenin, herkän pojan, omahoitaja Salmen, terapeutti Jounin ja siskonsa Ellin. Taideterapian avulla Marja avaa ovettomia ovia tasapainon löytämiseen ja oppii Zenin lailla kysymään: "Mitä on?""

Elämänkirja on mielenkiintoinen ja oivaltava kuvaus 17-vuotiaan Marjan elämänvaiheista ja mielenmaisemista. Marja asuu perheensä kanssa maalla, mutta rahavaikeuksien takia he joutuvat muuttamaan pois. Hän musertuu ja joutuu psykiatriselle osastolle. Siellä hän kuitenkin oivaltaa asioita yhdessä vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Kaikki kääntyy lopussa päälaelleen näyttäen maailman aivan uudella tavalla niin osaston potilaille ja henkilökunnalle kuin omaisillekin.

Kertomus on lempeä, hieman kapinoiva ja no, oivaltava on varmaan paras sana kuvaamaan tätä. Marja on herkkä nuori, johon minun oli erittäin helppo samaistua. Vaikken olekaan asunut maalla, voin silti hyvin samaistua hänen tunteisiinsa kuulumattomuudesta ja ristiriidoista, peloistakin. Lisäksi valokuvaaminen on suurinta rakkautta, tie pois pimeydestä. Osastolla olemisesta puhutaan kauniin lempeästi, mikä on mielestäni hyvä asia.

Olen todella häkeltynyt tästä, koska haaveilen samaan aikaan valokuva- tai taideterapiaan osallistumisesta sekä terapian järjestämisestä. Hassua! Vannon ehdottomasti valokuvan voimauttaviin ominaisuuksiin ja valokuvan sekä taiteen ylipäätään mahdollisuuksiin terapiamuotona. Tarina oli muutenkin hyvin kaunis, vaikkakin surullinen. En ole varma, olenko "valmis" kirjoittamaan tätä arvostelua tästä, mutta annan nyt kaiken sekaisen tajunnanvirtani valua ulos. Elämänkirja on aivan loistava, ja suosittelen lukemaan sen. Tämä on niitä kirjoja, joita tulen lukemaan vielä monesti uudelleen.

Heinäkuu!

Koen, että lukuhaaste epäonnistui ja olen vähän häpeissäni huonosta lukusuorituksesta. Ainakin sain tuon Lintujen käytännöllisyydestä -kirjan loppuun! Eräs päivä kun tilille oli taas ilmestynyt rahaa, kävin ostamassa Pentti Saarikosken runoteoksen. Ajattelin tästä edespäin ostaa kerran kuukaudessa yhden runoteoksen. Katsotaan miten käy. Olen innostunut runoista ja se tekee minut onnelliseksi!

Sain ylioppilaslahjaksi muun muassa 40 euron lahjakortin Info Kirjakauppaan. Tänään Turussa jälleen vieraillessa poikkesin Linnankadun Infossa ja sieltä löysin monta löytöä! Myyjäkin ihmetteli, kuinka monta kirjaa voikaan saada neljälläkympillä. Mulla oli kirjoja pinossa 7 ja niistä sekä kahdesta tussista tuli hinnaksi 44 euroa. Ihana ihana löytö, josta innostuin todella kovasti on Runoilevien naisten kaupunki -kirja, johon on koottu ja suomennettu uusia ranskankielisiä runoja naisilta.

Tämän lisäksi löysin Elina Tiilikan Punainen mekko -kirjan, josta Annikin muistaakseni on kirjoittanut arvostelun. Olen sitä tänään jo jonkin verran ehtinyt lukea, ja jostain syystä olen pettynyt kirjailijan käyttämään kieleen. Kirja tuntuu olevan täynnä tyhjiä lauseita. Onneksi nyt 70 sivun jälkeen alkaa tarina käydä mielenkiintoisemmaksi. Mielenkiintoista nähdä, miten kirja päättyy ja onko se sellainen kuin ennakkoluulot ensimmäisten sivujen jälkeen antavat ymmärtää.

Tämän lisäksi ostin Erik Wahlströmin Jumalan, Anja Kaurasen (nyk. Snellman!) Sonja O. kävi täällä -kirjan ja Söderlundin ja Wahrmanin Urbaanin sanakirjan (joskus sitä tuntee itsensä niin vanhaksi, kun joutuu tarkistamaan ko. kirjan nettiversiosta joitakin sanoja! hah). Ostin myös Kenneth J. Harveyn Inside-kirjan, joka on englanninkielinen dekkari, mikäli oikein takakannesta ymmärsin! Luin viime talvena englanniksi kirjoja ja vähän turhauduin. Olin ottanut liian vaativia haasteita, tieteellisiä tai filosofia pohdintoja englanniksi ja niiden sanasto oli turhan spesifiä. Olen kuitenkin iloinen, että uskallan jälleen tarttua englanninkielisiin kirjoihin. Ostin myös Francoise Gilotin & Carlton Laken kirjan Elämä Picasson rinnalla. Siitä on hyvin ja hävettävän paljon aikaa kun viimeksi olen muistelmia ja elämäkertoja lukenut.

Lainasin Turun kirjastosta myös Sakari Katajamäen ja Harri Veivon kirjan Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus. Kaksi tuttavaani ovat herättäneet kiinnostukseni kielitieteisiin. En ole niinkään kiinnostunut fonetiikasta niin kuin he, vaan lähinnä enemmänkin yleisestä kirjallisuustieteistä ja erityisesti kirjallisuuden eri suuntauksista. (Hah ja niiin, toki avantgarde ja surrealismi ovat hyvin hyvin kärjessä kiehtovien asioiden listassa)

Ajattelin laajentaa blogini pohdintoja yleisistä kaunokirjallisista kirja-arvosteluista myös tieteellisempiin kirjoihin sekä yleisiin kirjallisuustieteen piirteisiin.

Seuraavana odotettavissa kirja-arvostelu Lintujen käytännöllisyydestä ja Punaisesta mekosta!