Helena Meripaasi - Elämäni frettinä

Nuorempana olin innokas koirakirjafani ja Meripaasi kuului lempikirjailijoihini. Keväällä minulle kävi ihmeellinen sattuma (tai kohtalo, miten sen haluaa ymmärtää), kun entiset naapurini päättivät luopua fretistään. Sain tuon suloisen fretin itselleni kesäkuun alussa kun muutin Tampereelle. Keväällä valmistuin ylioppilaaksi niin kuin varmaan olen jo kertonutkin. Kevät oli todella rankka kirjoituksineen, pääsykokeineen ja kaikkine epäselvine suunnitelmineen. Pakkaillessani kirjoja törmäsin yhteen vanhaan kirjaan, jonka muistin lukeneeni mutta en omistavani. Kyseessä oli juuri tämä Meripaasin kirja Elämäni frettinä.

Joskus 13-14-vuotiaana olin lukenut tämän kirjan viimeksi. Ihailin päähenkilöä Kisseä. Se oli niin itsevarma ja kiinnostava epävarmanakin. Muistan elävästi kohtauksen, jossa Kisse tarkastelee itseään ja miettii sitä, kun hän on joskus aikaisemmin pohtinut millainen hän on sitten kun hän on abiturientti. Sitten hän päättää, että mitä pikimmin on päästävä kirpputoreille ostamaan uusia vaatteita.

"Muistin joskus nuorempana miettineeni, miltä näyttäisin lukiossa tai kun olisin abi. Tai oikeastaan olin pikemminkin nähnyt tulevasta itsestäni kuvan silmissäni. Ja siinä kuvassa olin aivan erilainen. Jotenkin makean näköinen, sellainen josta näkee heti että sillä on aivotoimintaa. Itsevarma. Pidättyväinen ehkä, mutta silti joka tilanteessa kuin kotonaan. Vähän niin kuin oikein hyvä koira. Läsnä mutta tavoittamaton samaan aikaan. Oman itsensä kokoinen. 

Mutta nyt minä olin abi, kohta ylioppilas herra paratkoon, eikä tuollaisesta tunteesta ollut merkkiäkään. Oloni oli samanlainen kun se oli ollut aina: ulkopuolinen. Ja rakkaan tomumajani suhteen olin yhtä epävarma kuin kolmetoistavuotiaana. Ei hyvältä näyttänyt."

Itselläni oli hyvin samanlainen olo. Vieläpä Kissen oikea nimi on Maria Katarina Vuori. Olin todella samanlaisissa tunnelmissa keväällä. Epävarma ja täynnä itse-epäilystä. Ainoa ero taisi olla se, että en ole enää aivan niin innostunut koirista ja se, etten pyrkinyt eläinlääkikseen.

Kisse käy paljon asioita läpi päässään. Koira-, koulu-, rakkaus- ja ihmissuhdeasiat mietityttävät. Teoksen alussa Kisse palaa ulkomailta ja hän on jättänyt yhden koiristaan hoitoon ulkomaiselle kasvattajalle. Kisse tuntee tästä huonoa omaatuntoa. Lisäksi tämä kasvattaja on ehdottanut, jos Kisse voisi teettää pennut hänen huippupennullaan Suomessa. Kissen isä ja äiti eivät ole innostuneita tyttärensä koiraharrastuksesta vaan heitä kiinnostaa enemmän se, että saako Kisse kunnon opiskelu- ja työpaikan. Kisse tapaa Sharkiksi itseään kutsuvan miehen, joka on "makea tyyppi" ja tämä vie Kissen pään pyörälle. Ja Kisseä lisäksi hämmentää hänen vanhan ystävänsä Bogi, jonka kanssa ystävyys on ajautunut huonoihin väleihin.

Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu: jaksoin innostua siitä 13-vuotiaana ja 19-vuotiaana. Se on aikamoinen saavutus. Ihmettelen aikuisia naisia ja miehiä, jotka pystyvät uppoutumaan nykynuoren päähän niin elävästi, ettei se ole tippakaan teennäinen. Meripaasi on todella osannut palata 18-19-vuotiaan mielenmaisemaan erinomaisen hyvin.

Kannattaa lukea, jos haluaa päästä sisään nuoren tytön mielen sisään ja pitää koirista. Ehkä paras lukemani nuorten kirja!

Lopuksi vielä kuva minusta ja Tuhkur-fretistäni!