Tämä on ensimmäinen kirjakaupan löydöistä luettu. Kirjan aiheena on prostituutio (jo toinen kirja samasta aiheesta, tosin tämä tuli luettua ensimmäiseksi noista löydöistä sen helppolukuisuuden takia), joka olisi antanut ainekset vaikka mihin. Kirjan alku on tylsä ja tavallinen. Kuvaukset siivoustyöstä ja siihen tylsistymisestä jo toisena päivänä vaikuttavat jotenkin epäaidoilta sen lisäksi, että strippaus ja prostuutio tuntuvat hyvin helpolta vaihtoehdolta päähenkilölle Nooralle. Vähän jännittää, mutta yhtäkkiä alanvaihdos sujuu kuin vettä vain. Se herättää ihmetystä.
Noora käy koetanssimassa joillekin miehille ja sitten yhtäkkiä päätyykin jo laittamaan nettiin ilmoituksen maksullisesta seksistä. Noora tapaa toisen prostutioidun, joka opastaa Nooraa töihin. Alku on tylsä, arkinen, mutta helppolukuinen. Kieli on perussujuvaa. Plussana kirjassa on, että se kuvaa hyvin Nooran muutokset hänen prostuutiotyönsä jatkuessa vain pidempään. Kuinka hänestä tulee sosiaalisia tilanteita pelkäävä, kotiinsa jopa linnottautuva ja aggressiivinen. Lopussa hän tappaa kuolemaa tekevän kissansa. Ehkä tylsä alku tarvittiin korostamaan ja alleviivaamaan päähenkilössä tapahtuvaa muutosta.
Kirja on hyvin tavanomainen. Ei mitenkään järkyttävä tai vavahduttava. Jos tätä teosta vertaa Anja Snellmanin Lemmikkikaupan tyttöihin, on laatu hyvin erilaista. Siinä missä Snellmanin kirja on monitasoinen, ovela ja pala palalta itseään paljastava, Tiilikan kirja taas ei jätä mitään arvailujen varaan, kaikki kerrotaan, suurempia syväluotaavia tunnekatsauksia ei tehdä. Tai sitten ne ohittuivat multa todella hyvin.
Kirja kertoo prostituutiosta tapahtumana ja siinä se. Lisäksi se kuvaa päähenkilössä tapahtuvan muutoksen, mutta olisin kaivannut siihen paljon enemmän lisää tunnetta. En oikein muuta osaa sanoa. Perushyvä, mutta tuotti vähän pettymyksen kun mahdollisuudet olisi vaikka mihin. Plussana kirjassa kuitenkin on myös se, että kirja perustuu tositapahtumiin ja se ei saarnaa, paasaa tai moralisoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti