sunnuntai 27. tammikuuta 2013

William Styron - Pimeän kuva: Muistelma hulluudesta

Luin tämän kirjan lokakuussa kämppikseni suosittelemana. Pimeän kuva kertoo, kuten alaotsikko vihjaa, masennuksesta. Minun täytyy tunnustaa heti alkuun, että en muista juurikaan yksityiskohtia kirjasta. Teoksessa käydään läpi masennusta, ja se varmasti valaisee masennuksesta tietämättömiä hyvin, mistä masennuksessa on oikein kyse ja kaikkea sellaista. Kirja oli ihan mielenkiintoinen ja nopeasti luettu. Se ei vain herättänyt sen suurempia tunteita eikä sellaisia ajatuksia, joita voisin muistaa vielä nyt tätä kirjoittaessani.

Suomennos: Mirja Rutanen
Otava 1995
sivuja 94

 Minusta tuntui, että koko kirjan kerronta oli apaattista ja masentunutta. Mielenterveysongelmista ja "hulluudesta" voisi saada aikaan vaikka minkälaisia mielenkiintoisia ja kiehtovia tarinoita, mutta tämä pysytteli ainoastaan kuvailevana ja ankeutta huokuvana. Täytyy myös todeta, että varmasti tuo masennus on sitten sellaista kirjailijalle ollut. Omat masennuskauteni kun ovat olleet huomattavasti voimakkaampia, voimakkaita tunteita ja itkua, harvoin tasapaksua ankeutta. Mielestäni kirjasta kertoo jo aika paljon se, ettei siitä ole tämän enempää sanottavaa.


Yritän herätellä kirjablogiani uudelleen henkiin pitkän tauon jälkeen. Minulla on ollut hirmuinen stressi ja väsymys koulun takia. Kirjojakin olen lukenut todella epäsäännöllisesti ja varsin poukkoillen. Luen joitakin sivuja sieltä täältä, mutta en saa mitään päätökseen. Toivon, että tästä jatkuu kirjablogini aktiivisempi päivittely. Vähän harmittaa, että vuoden 2013 ensimmäinen kirja-arvostelu on näin heikko, mutta halusin saada tuon kirjan pois alta. Ehkä jossakin toisessa elämäntilanteessa Pimeän kuva olisi voinut antaa enemmän. Kuulemiin ja lukemisiiin.

2 kommenttia:

  1. Muistan itse lukeneeni kirjan masennukseni ollessa pahimmillaan ja sain teoksesta hurjasti vertaistukea. En sitten tiedä miten teos avautuisi, jos sen lukisi uudestaan. Kaikki ei ole kaikille :)

    VastaaPoista
  2. Onhan noita hullunkurisiakin mielenterveyskirjoja. Harvemmin mielentervydenongelmat ovat kuitenkaan kokijalleen mitään järin mukavia ja kiehtovia kokemuksia. ;)

    En ole tätä kirjaa käsittääkseni lukenut, ehkä voisi joskus lukaista. Oma masennukseni on nimenomaan ankeaa ja tyhjää, ei minulla ole silloin tunteita.

    VastaaPoista