keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Janne Seppänen - Katseen voima

Katseen voima on tutkimus katseesta ja visuaalisista järjestyksistä. Samalla se avaa ikkunan kohti visuaalista lukutaitoa. Kyseinen kirja on Johdatus viestintään ja mediaan -kurssikirja ja se on toiminut myös tiedotusopin valintakoekirjana aikaisempina vuosina. (Tänä vuonna tilalle tuli Johanna Sumialan Median rituaalit) Kyseinen teos ei kuitenkaan vastaa mielikuvaa koulukirjasta. Kuten eräs ystäväni totesi kirjaa selaillessaan: "Tämähän on vähän kuin kolumnia koko kirja!" Visuaalisen oppikirjana kirja sisältää kuvia, joita kirjoittaja purkaa lukijalleen auki. Tämä miellyttää minua suuresti, ihana katsella kuvia, ihana pohtia merkityksiä. Kuvat - yllättäen - tekevät kirjasta myös helpommin lähestyttävämmän. 

Kirjoitan tästä kirjasta tänne nyt, koska aion tenttiä huomenna kyseisen teoksen. Aion esitellä oleellisia käsitteitä (suoria lainauksia, joiden perässä sivunumeroita, jotta löydän ko. kohdat jatkossakin esseetäni kirjoittaessa!) ja vasta lopussa esittää tarkemman arvioni kyseisestä kirjasta. Jos kirjan sisältö ei kiinnosta suuremmin, siirry alas arvosteluun :--)

Visuaalinen järjestys
Visuaalinen järjestys viitaa visuaalisen todellisuuden säännönmukaisuuksiin ja niihin kytkeytyviin merkityksiin (14). Visuaalinen ei siis ole satunnaista näköaistimusten virtaa. Siihen muodostuu rakenteita ja järjestyksiä. Näitä visuaalisia järjestyksiä on sekä fyysisessä ympäristössä, esinemaailmassa, että kuvallisen esittämisen (representoimisen) muodoissa ja sisällöissä. (34)

Visuaaliset järjestykset ovat aina inhimillisen toiminnan tulosta. Niitä sisältyy katseen varassa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Katsominen on aina normatiivista ja merkityksiä välittävää toimintaa. Ihminen muokkaa ja rakentaa visuaalista ympäristöään ja tekee kuvallisia esityksiä erilaisissa yhteiskunnallisissa käytännöissä. (35) Siispä visuaaliset järjestykset ovat toiminnallisia ja materiaalisia järjestyksiä, jotka nivoutuvat erilaisten instituutioiden toimintaan.

Tästä kaikesta sanotusta tiivistyy visuaalisten järjestysten tärkein piirre: ne sisältävät vakiintuneita ja jaettuja kulttuurisia merkityksiä. Ja niihin liittyy odotuksia, normeja, tunteita, ja ne kiteytyvät osaksi ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Missä on sosiaalista järjestystä on myös valtaa, ja koska visuaaliset järjestykset ovat sosiaalisia järjestyksiä, valta liittyy erottamattomasti niiden toimintaan. (41)

Visuaalisiin järjestyksiin liittyvä valta ei ole vain rajoittavaa, vaikka esimerkiksi poliisi voi tosiaankin siivota kaupunkikuvaa tai estää vaikkapa elokuvien esittämisen. Valtaa paljon pohtinut ranskalainen historoitsija ja filosofi Michel Foucault korostaa vallan tuottavuutta. -- Voidaan ajatella, että valta on juuri se voima, jonka vaikutuksesta ihmiset mukautuvat visuaalisiin järjestyksiin, tulkitsevat niitä tietyillä tavoilla ja alkavat pitää niitä itsestään selvinä. (43)

Visuaalisuus/kuvallisuus
Visuaalisen ja kuvallisen merkitykset lipuvat lähelle toisiaan, mutta niiden suhde on epäsymmetrinen. Kaikki kuvallisuus on visuaalista, mutta kaikki visuaalinen ei ole kuvallista. Raja on hämärä, koska 1) näköaistimus liittyy aina silmään, se perustuu aina kuvaan, koska verkkokalvolle piirtyy kuva ja 2) myös esineet, joita emme ole tottuneet pitämään kuvina, ovat aina kuvallisia. Seppänen rajaa kuvallisuuden tarkoittamaan vain kuvallisia representaatioita, esityksiä, toisin sanoen valokuvia, piirroksia, tietokonekuvia, maalauksia (esittäviä ja ei-esittäviä), sarjakuvia jne. Puhuttaessa kuvallisuudesta tarkoitetaan kaksiulotteista kuvallisuutta. Kuvallisesta on epäilemättä kasvanut visuaalisen tärkein alue, johon rakentuu monenlaisia visuaalisia järjestyksiä. (36-38)

Tässä välissä Seppänen pureutuu Platonin ideataivaaseen ja toteaa, että: "Vaikkei hyväksyisikää Platonin ideaoppia, hänen kuvallisuuden kritiikkinsä jaepäilyssään näköaistin antamaa tietoa kohtaan voidaan tavoittaa myös visuaalisen lukutaidon kannalta arvokkaita aineksia. Kuvallisuuden ja jopa arkisen esinemaailman merkitysten kyseenalaistaminen on myös visuaalisen lukutaidon olennainen ulottuvuus. Tällöin - paradoksaalisesti - silmien sulkeminen ja ajattelukyvyn käyttö muodostuvat keskeiseksi visuaalisen lukutaidon osaksi."

Debord ja spektaakkelin yhteiskunta
Sanakirja määrittelee spektaakkelin komeaksi, mutta pintapuoliseksi näytelmäksi, elokuvaksi, juhlaksi tai tilaisuudeksi. Se on siis jotain falskia ja naurettavaa. Spektaakkelilla on kuitrenkin menneisyys, joka on osa optisten laitteiden historiaa. Niistä keskeisin lienee jo 1600-luvulla alkunsa saanut taikalyhty (laterna magica), jolla kyettiin heijastamaan kuvia väkijoukon ihailtavaksi. (59)

"Spektaakkeli ei ole kokoelma kuvia vaan ihmisten keskinäinen sosiaalinen suhde, joka on kuvien välittämä", Debord kirjoittaa. Hänen ajattelussaan elää platonilainen epäluottamus kuvallisen todellisuuteen. Maailma on muuttunut "yksinkertaisiksi kuviksi", joista on tullut "todellisia olioita" ja "hypnoottisen käyttäytymisen motiiveja." (58-60) Debordin ajattelua leimaa kulutuskriittisyys.

(Baudrillard ja simulaatio)

Silmä, katse ja katsominen
Katsominen ei ole ohimenevä tapahtuma, se on koko ajan jatkuva ja muokkautuva prosessi, jossa aiemman mielikuvat, kulttuurinen kokemus ja vuorovaikutus lomittuvat toisiinsa. Katsominen jatkuu vaikka silmät suljettaisiinkin. (97)

Samalla kun katse rakentaa subjektien välistä vuorovaikutusta, sosiaalista sidosta, se rakentaa vuorovaikutusten osapuolten minuutta, subjektiutta. Tällaisen sidoksen merkityksen voi helposti tajuta ajattelemalla, kuinka tärkeää lapselle on tavoittaa vanhempien katse. (101)

 (Lacan, katse, écran)
(Lukutaito, valokuvan ja kameran historiaa, kuvallinen ja ei-kuvallinen havainto)

Semioottisia ominaisuuksia (175)
Semiotiikka on tiede, joka tutkii merkkejä - esimerkiksi kirjoitusta, symboleita, kuvia - merkityksen muodostumisen näkökulmasta. Valokuvan semioottisia ominaisuuksia, sitä miten se merkkinä välittää merkityksiä, voi puolestaan pitää yhtenä valokuvan keinona asettua osaksi visuaalisia järjestyksiä.

Charles S. Peirce vs. Ferdinand de Saussure

Indeksisyys (178)
Fiske: "Indeksimerkillä on suora, todellisuudessa oleva kytkös kohteeseensa". Esimerkiksi savu on tulen indeksi. Indeksinen merkki on usein kausaalinen - ominaisuus, jonka voi pukea vertauskuvalliseen lausahdukseen "ei savua ilman tulta".

Ikonisuus (179)
Valokuvan ja kohteen välillä ei ole vain kausaalinen yhteys. Valokuvan väitetään jopa muistuttavan kuvauksen kohdetta. Tätä ominaisuutta on nimitetty ikonisuudeksi. 

(Motivoituneisuus ja motivoimattomuus. Paradigma ja syntagma)

Denotaatio, konnotaatio ja myytti (182)
Valokuvan denotaatio viittaa sen ilmeisiin merkityksiin. Fisken mukaan konnotaatio "kuvaa vuorovaikutusta, joka syntyy kun merkki kohtaa käyttäjiensä tuntemukset tai mielenliikkeet sekä kulttuuriset arvot". Fiske määrittelee myytin Barthesiin nojautuen seuraavasti: "myytti on kertomus, jonka avulla kulttuuri selittää tai ymmärtää luonnon tai todellisuuden joitakin puolia."

Metaforisuus ja metonyymisyys (185)
Hän tahkoaa tekstiä, keventää sydäntään, lataa akkujaan tai notkuu kadulla. Hän on peto, verenimijä tai taivaanrannanmaalari. Jokaisessa esimerkissä näkyy metaforan keskeinen piirre: metafora on keino ymmärtää ja kokea jokin asia toisen asian avulla. Metonymiasta esimerkki on NG LI joka edustaa itseään laajempaa kokonaisuutta (Viking Line). Myös valokuvaa pidetään metonyymisenä merkkinä, koska se esittää aina osan laajemmasta kokonaisuudesta.

Viimeisessä luvussa Seppänen käsittelee HS:n lehtikuvia.

Ensiksi, pahoitteluni, jos tämä oli aivan liian raskas ja sivunumerointi häiritsevä. Koen kirjoittamisen hyvin hyödylliseksi.

Vastapaino, 2001 (2008)
sivuja 225
Arvioita ja ajatuksia!

Kirja on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia kirjoja, joihin olen paneutunut viime aikoina. Huolimatta siitä, että Katseen voima on kirjoitettu ja painettu ensimmäisen kerran vuonna 2001, se ei kuitenkaan ole auttamattoman vanhentunut, mikä voisi olla erittäin mahdollista 11 vuoden jälkeen varsinkin kun kyseessä on niinkin nopeasti muuttuva ja kehittyvä aihe kuin media. Toki olisin halunnut kuulla tuoreempia esimerkkejä. Esimerkiksi nuo HS:n lehtikuvat, joita Seppänen analysoi on 1990-luvun alusta ja itse olen syntynytkin vasta vuonna 1993, haha.

Katseen voima on todella hyvä ja kattava teos visuaalisuudesta ja varmasti antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle. Olen lukenut Katseen voiman ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2010 tai 2011. (Siitä saakka siis on ollut selvää, että tiedotusoppi/kuvajournalismi on se, mitä haluan opiskella) Itse koin hyvin kiinnostavaksi sen, että kirjasta löytyy tuttuja nimiä (Platon, Descartes, Foucault, Bentham, Freud, Leibniz, Locke, Marx, Nietzsche, Wittgenstein) ja itseä jo aikaisemmin kiinnostaneita juttuja kuten camera obscura, panoptikon ja vastamainokset.

Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos vähääkään kiinnostaa visuaalisuus ja katse! Tällä hetkellä ei mulla ole muuta sanottavaa kyseisestä kirjasta. Mulla on lukemisen alla Janne Seppäsen Visuaalinen kulttuuri, joka tarjoaa aivan loistavaa jatkoa tälle. Odotan innolla, että ehdin paneutua siihen kunnolla kaiken kouluhomman lomassa. PS! HS:n kirjoitus kirjasta!

2 kommenttia:

  1. Mä jouduin lukemaan tätä tiedotusopin perusopintoja varten ja oli kyllä huonoin kirja koko paketissa. Mä en saanut tästä oikein mitään irti ja oli aika tuskaa väsätä esseetä.

    VastaaPoista
  2. Ai! Musta toi oli todella mielenkiintoinen. Mulla on vielä tiedotusopin perusopinnot kesken (opiskelen ekaa vuotta kuvajournalismia!) ja niin, on tässä muitakin mielenkiintoisia kursseja kyllä, mut kuvapuolen ihmisenä varmaan tuo antaa enemmän, en sitten tiedä. Mistä kirjasta tykkäsit siinä sitten eniten? :---)

    VastaaPoista