Lukuhaastepäivitys 2

Huonovointisuus vei arvokasta lukuaikaa, olen Nopolan kirjassa sivulla 56. Ihan mielenkiintoista. Musta tuntuu, että saatoin eilen yöllä lukea tuota kirjaa vähän pidemmälle. Olin taittanut kirjan sivulta 63, mutta ei ollut mitään muistikuvaa viimeisimmistä kappaleista!

Katsotaan miten käy. Ehkä katson kämppiksen ja hänen kaverinsa kanssa jonkun elokuvan. Tässä välissä luin myös City-lehden Pro-vinkit lentomatkalle. Loistavuutta. "4. Varaa kaverisi kanssa kolme paikkaa" ja "5. Ole häämatkalla". Mainiota.

Lukuhaastepäivitys 1

Heräsin todella myöhään ja aloitin lukuhaasteeni neljältä päivällä. Tuolloin olin Lintujen käytännöllisyydessä sivulla 58. Pian jo olinkin sivulla 143. Yksi kirja siis luettu loppuun. Kunhan ehdin, kirjoitan siitäkin jonkun kivan arvostelun. Se oli ihan hyvä. Ei muuta siitä tässä vaiheessa.

Tässä välissä olen syönyt, siivonnut ja kokenut karmaisevan kohtaamisen ötökkämaailman kanssa. Vähän puhunut kivojen tyyppien kanssa puhelimessakin.

Äsken aloitin Nopolan kirjan, olen nyt sivulla 32. Tästä tämä kirja lähtee. Nämä kirjat ovat yllättävän samanlaisia.

Kirjahaaste

Koska ihana Anni tutustutti mut 24h lukuhaasteeseen, innostuin täysin taas lukemisesta. Ihan hervottomasti. Mulla on paljon paljon kirjoja luettavana ja voisin itsekin innostua haasteesta. Mulla on lukemisen alla Nelli Hietalan Lintujen käytännöllisyydestä ja Sinikka Nopolan Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla, ja voisin ottaa tavoitteekseni lukea ne kirjat ja jonkun kolmannenkin.

Huomenna klo 14 alkaen siispä lukuhaaste! Saa nähdä miten tässä käy. Ehkä tänäillalla vielä valmistelen itseäni lukukoitokseen valitsemalla kirjoja ja vähän siivoamalla. Ihanaa, kun kesällä on kerrankin mahdollisuus toteuttaa tällaista!

Anja Snellman - Lemmikkikaupan tytöt

Löysin tämän kirjan kirjahyllystäni, tartuin vain. Minun oli pitänyt lukea tämä jo paljon aikaisemmin ja voi olla, että olin jopa aloittanut tämän lukemisen. En tiedä, mistä kyseisen kirjan olen saanut tai miten se on minulle päätynyt. Minulla on mielikuva Anja Snellmanista vanhempien naisten kirjojen kirjoittajana. En tiennyt, mistä kyseinen kirja edes kertoo. Jostain syystä oli yllättävää kuulla, että kirjan aiheena on prostituutio.

Kirja kertoo Jasmin Martinista, joka katoaa eräänä maanantaina. Hän on 14-vuotias ja juuri tutustunut luokalleen tulleeseen uuteen tyttöön, Lindaan. Linda on hurja, Linda on wou. Linda kertoo suuria juttuja Miamista ja tytöt hakeutuvat lemmikkikauppaan töihin ansaitakseen rahaa sinne matkustamiseen.

Jasmin ja Linda päätyvät mukaan lemmikkikaupan salabisneksiin. Lemmikkikaupan yhteydessä on kuvaamo, jossa lemmikin omistajat voivat ottaa yhteiskuvan itsestään ja rakkaasta eläimestään. Tämän lisäksi lemmikkikaupassa kuvataan pornografiaa ja takahuoneessa myydään seksiä. Joku asiakas pysähtyy ihmettelemään, miksi lemmikkikaupassa käy niin usein miehiä, jotka menevät suoraan takahuoneeseen. Mitään suurempia epäilyksiä ei kuitenkaan herää, ainakaan niin suuria epäilyjä, että niistä seuraisi tekoja.

Lemmikkikaupan tytöt on kirja, joka vaatii toisen tai useamman lukukerran. Aluksi on vaikea hahmottaa, mistä on kyse. Lopuksi kuitenkin tulee nauttineeksi siitä, että pala palalta saa tietää lisää koko kuviosta. Aluksi ihmettelin, miten kaikki liittyy toisiinsa. Erinäiset kertomukset kun vaikuttavat niin kovin yhteenkuulumattomilta.

Jasminin äiti on naistentautien lääkäri ja hänen maanantaipäiväänsä kuvataan hyvin pitkästi. Äidin huoli on jo ensimmäisenä katoamispäivänä valtava. Jasmin oli käyttänyt isovanhempiensa hyväuskoisuutta hyväksi voidakseen karata omiin rientoihinsa (bileisiin, tanssimaan, lemmikkikauppaan töihin) ja katoamista edeltävänä päivänä Jasmin onkin ollut poissa jo viikon, hänen äitinsä tietämättä.

Jasmin on kaikkitietävä kertoja, äiti on hätääntynyt ja tarmokas, tukiryhmän pystyynpanija, Linda löydetään kuolleena. Jasmin päätyy lemmikkikaupan varastorakennuksen palon jälkeen vanhan miehen, tutkijan, luo. Miestä kutsutaan Kastajaksi, joka sanoo olevansa Jasminin pelastaja.

Minulle jää avoimeksi Jasminin tulevaisuus, palaako hän milloinkaan kotiin, palaako hän kotimaahansa Kastajan kuoltua, palaako hän prostituoiduksi? Selvittääkö Jasminin äidin apulainen Paula Pauliina Jasminin kohtalon? Itseäni jää häiritsemään, miksei Jasmin Kastajan luona, jossa hän saa aluksi rajoitetusti mutta ymmärtääkseni myöhemmin vapaammin käyttää internetiä, ota milloinkaan yhteyttä äitiinsä? Miksei hän kerro, että hän on elossa, siellä jossain, kaukana.

Kirja on kirjoitettu hyvin. Se kolahtaa. Se rakentuu pala palalta. Se on kiinnostava ja rankka. Mielikuvani Anja Snellmanista kirjailijana on muuttunut. Hän kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä, vaikka kyseessä onkin todella vaikea aihe. Ihmettelen, miksei kirjasta ole noussut suurempaa keskustelua. Miksei kirja ole saanut enempää huomiota? Vai enkö vain ole huomannut?

Kirjailija on tehnyt erittäin suuren työn ottaessaan selvää prostituutiosta. Kirja päättyykkin tietopakettiin prostituution historiasta ja minulle avautuu aivan uudenlaista tietoa ko. aiheesta. Snellman on haastatellut prostituoituja kirjaa varten. Ihailtavaa, miten paljon hän on ottanut selvää voidakseen kirjoittaa uskottavan tarinan ja paljastaakseen hurjia puolia seksibisneksestä.

Pidin kirjasta. Aion tulevaisuudessa lukea Snellmanin kirjoja enemmänkin. Parvekejumalat on hänen kirjansa, ja ehkä tartun seuraavaksi siihen, kun olen saanut vähän jäätä rikottua. Annoin neljä tähteä, loistava kirja, muttei kuitenkaan kohoa lempikirjojeni listalle.

Nicola Barker - Apposen avoinna

Tässä se on, aivan ensimmäinen kirja-arvostelu, jonka voitte täältä lukea. Toivon mukaan tämä ei viimeiseksi jää. En ole lukenut pitkään aikaan muuta kuin oppikirjoja (ylioppilaskirjoitukset) ja pääsykoekirjoja. Kolme päivää vietin Viiman luona ilman ainoatakaan oppikirjaa. Luin kesällä 2007, 2008 tai 2009 mökkeillessä Nicola Barkerin kirjan Apposen avoinna. Se jäi mieleen, painui, ei unohtunut. Nimi nousi esiin lempikirjoja miettiessä. Hassuinta oli, etten edes muistanut tarkalleen, mistä kirja kertoi ja miksi olin niin kovasti siihen ihastunut.  

Viehätysvoimaisin ja hurmaavin henkilö on Ronny. Hän on apposen avoin, Jimiä pelottaa tai ainakin pelästyttää; ei maailmassa pärjää, jos on niin avoin. Jim on ylpeä sulkeutuneisuudestaan. Ronny vilkuttaa autoille tai autoilijoille. Minulle kohtaus näyttäytyy enemmänkin autoille vilkutteluna kuin autoilijoille vilkuttamisena. Jim näkee Ronnyn matkalla töihin. Ronny ei vilkuta. Jim pysähtyy ja menee katsomaan Ronnya. Ronnylla on kuollut ampiainen.

Ronny muuttaa Jimin luo asumaan saarelle. Saari on kuin unessa, joka herää talvihorroksesta. En ole oikeastaan edes varma kirjassa esitetystä ajankohdasta, mutta ei sillä ole väliä. Saarella on myös kaikista paheista (naisista, tupakasta, alkoholista, roskaruuasta etc) irrottautuva valokuvaaja ("pornokuvaaja"), joka on tehnyt itsensä tunnetuksi tekemällä pornopuuhakirjoja. Saarella on nudistiranta ja sinne matkalla tuo valokuvaaja, Luke muistaakseni nimeltään, tapaa Lilyn. Lily on ilkikurinen, hankala. Hän on utelias ja vempuileva. Ronny saa hänetkin hetkeksi hiljaiseksi, Ronny on hänestä kiinnostava.

Valokuvaajalle ja Lilyn äidille tulee suhde. Tarinaan sekottuu myös Jimin veli Nathan, joka on löytötavaratoimistossa töissä. Ronny myös tuntee Nathanin ja Nathan säilyttää Ronnyn varastamaa hirviötä. Kaikki päättyy kuitenkin. Kaiken tapahtuneen, ohitselipuvan, jälkeen mikään ei voi olla niin kuin aikaisemmin.

Ronny on valloittava ja herkkä, hurjan samaistuttava. Vaikka Ronny ei paljastakaan paljoakaan taustoistaan, hänen nimensäkin on vaihteleva, epävakaa, epäselvä, Ronny on kirjan kiehtovin. Ehkä juuri siksikin. Ronny on avoin ja silti hän kertoo menneisyydestään vähiten. Miksi hän on sillalla vilkuttamassa autoille? Missä on hänen perheensä? Mitä hänelle on tapahtunut?

Jim on sulkeutunein ja silti tuntuu kuin kirjan tapahtumat sijoittuisivat häneen. Kaikki ihmiset kietoutuvat toisiinsa ja jollain tavalla paljastaen Jimin elämästä jotakin uutta ja arvaamatonta. En osaa kertoa objektiivista näkemystä kirjasta, en osaa edes kertoa, mistä kirja kertoo. En osaa nähdä kirjaa niin kuin kirjailija ehkä olisi sen tarkoittanut. Näen sen aivan omien hahmotusten läpi ja voi olla, että joku toinen kirjan lukenut luulee minun puhuvan aivan toisesta kirjasta. Mitä kirja-arvosteluissa edes pitäisi kertoa?

Rakastuin kirjaan luettuani sen ensimmäisen kerran. Rakastuin siihen syvemmin luettuani sen uudelleen pari viikkoa sitten. Aloitin lukemaan sen vielä kolmannen kerran, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Toisen kerran lopussa itkin. En muista, mitä kirjaa lukiessa olisin koskaan itkenyt. Ronnylle tapahtuu hurjia asioita ja se vain sattuu. Ehkä samaistun liikaa Ronnyyn, ehkä Ronny on kiehtova ja mukaansaimaiseva liiaksikin, arpiset ranteet, puuttuvat isovarpaat, simpukat, voi ihanuutta. Surullinen haikeus, kauneus. Jotakin sellaista. Ujostuttaa kertoa tällaisista herkistä asioista.

Barker kirjoittaa hyvin. Olen yrittänyt tarttua erilaisiin kirjoihin kaiken opiskelun jälkeen, jotta voisin vain rentoutua kirjojen ääressä ja lukea vain lukemisen ilosta. Se ei kuitenkaan ole onnistunut ihan niin. Kaikki kirjat ovat olleet raskaita ja vaivalloisia. Vaikka tässä kirjassa on melkein 400 sivua, se luisuu ohitse, uppoaa ja sen kanssa on hyvä sukeltaa ulos kaikesta ahdistavasta. Jossain määrin kirja itsessään muuttuu ahdistavaksi, vaikkei kai sen tarkoitus olisi olla kuin kuvaileva, asioita eri tavoin tarkasteleva.

Kirja kokoaa paloja, yhdistelee ja ihmisten elämät ja olosuhteet lomittuvat toisiinsa. Kirjan henkilöt näyttäytyvät päällepäin tavallisilta, arkisilta, mutta syvemmälle selviytyessä saakin tietää heidän mielenkiintoiset puolensa.

Ihmiskohtaloita, palanen kesästä, syksystä, ajanjaksosta. Palanen sanoja, tekoja, muutosta. Kannattaa lukea tuo, se on upea. Kertokaa sitten minullekin, mistä tuo kirja kertoo. Se on upea. Rakastettava. Viisikymmentäyhdeksän ja puoli tähteä antaisin kymmenestä.

Kirjoittamassa Katarina

Hei, olen Katarina ja olen utelias. Pidän kirjoista ja sanojen leikinnän katselusta. Kirjoitan kovin mielelläni itsekin, ja joskus jopa haaveilen salaa omasta kirjoituskirjaprojektista. Sellaiset asiat jää nähtäviksi. Dekonstruktiivinen näkemys saattaa väittää, että kaikki kirja on vain kirjoittajansa lukemien kirjojen tuotos. En siitä tiedä. Pohdin kuitenkin kirjoittamista ja lukemista sekä niiden suhdetta. Olen aina muistaakseni keskittynyt enemmän kirjoittamaan. Pienenä luin suuret määrät; nykyään en niinkään. Kirjat, joita olen viimeajat lukenut ovat olleet enemmän tai vähemmän suuresti informatiivisia, usein koulua varten selattavia opuksia.

Tänään kuitenkin on vihdoin viimeinen pääsykoe ohi. Olin Tampereen yliopistolla filosofian valintakokeessa. Siispä niin, olen 19-vuotias tyttö, juuri lukiosta valmistunut ja toimittajan/valokuvaajan ammatista haaveileva. Tuonne valintakokeeseen piti lukea Pentti Määttäsen Filosofia - Johdatus peruskysymyksiin. Ajattelin, että voisin siitäkin jonkin moisen kirja-arvostelun kirjoittaa, koska kyseinen opus herätti kyllä ajatuksia.

Nyt kun kokeet ovat ohi, on vihdoinkin aikaa ja toivon mukaan pian myös jaksamista paneutua kirjallisuuden pariin aivan uudella innolla, suurella riemulla. Hankin tänään Tampereen kirjaston kirjastokortin ja kävin lainaamassa jo ensimmäiset kirjat!

Milan Kundera - Indetiteetti (tarttui vain, ei tietoa ei tunnetta, intuitio)

Richard Appignanesi & Chris Garrat - Postmodernismi vasta-alkaville ja edistyville (siinä oli kiva kuva)

Nelli Hietala - Lintujen käytännöllisyydestä (mielenkiintoinen graafisensuunnittelijan kansi)

Kaitaro & Roinila (toim.) - Filosofin kuolema (kuolemaaa!)

Fredrich Nietzsche - Epäjumalten hämärä (!)  (on aina vähän kiinnostanut, uteliaisuus)

Tämän lisäksi tämän jälkeen aion postata tänne tämän vuoden ensimmäisen kirja-arvostelun. Se on minun lempikirjastani Nicola Barkerin Apposen avoinna -kirjasta. Kirjoitin tuon arvostelun jo toiseen blogiini ja sieltä tänne sen kopioin.

Blogin funktiona olkoon lukemisen riemukkuuteen havahtuminen.