Kuulumisia ja kirjablogin herättelyä henkiin!

Kas hei! Viimeisestä postauksesta onkin aikaa jo aika monta kuukautta. Tässä välissä vietin hurjan tapahtumarikkaan kesän Helsingissä ja niin lukeminen kuin kirjoittaminenkin jäi vähemmälle, jopa liian vähälle, kun vain kuvasin ja seikkailin ympäriinsä. Nyt kuitenkin on hyvä aika taas palata kirjablogin ääreen. (kuvassa olin odottamassa kirjakaupan avautumista otsa lasissa...heh. Ja oikealla sen päivän löydöt!)

Luin kesällä hävettävän vähän, toukokuussa kolme kirjaa, kesäkuussa neljä kirjaa ja heinä- ja elokuussa en ehtinyt kumpanakaan kuukautena lukea yhtään ainuttakaan teosta! Tein enemmän töitä kuin koskaan ikinä, mutta kesä oli ihan huippuhuippuhuippu. Mielettömän huippu. (ottamiani kuvia nähtävissä muun muassa portfoliossani täällä)

Kesällä kuitenkin tulin ostaneeksi enemmän kirjoja kuin koskaan aikaisemmin. (Kyllä, sellainenkin on mahdollista!) Helsingissä rakastuin ehdottomasti Rosebud-kirjakauppoihin. Ainakin vielä pari viikkoa sitten oli tuolla City Centerissä edelleen viiden euron kirjakauppa! (kuva sieltä)

Lakkopäivänä suuntasin Ainon kanssa osoittamaan mieltä Rautatientorille, mutta samalla eksyttiin myös kahteen kirjakauppaan. Vasemmalla kaksi mun kuittia ja oikealla Ainon. Hups! Kirjat on rakkautta, rakkautta, rakkautta.

Mietin, että josko listaisin kaikkia ihanimpia kirjalöytöjäni, mutta en kerta kaikkiaan tällä hetkellä pysty nimeämään yhtä suosikkia! Olen ostanut nyt vihdoin sellaisia kirjoja, joista olen todella haaveillut ja niiden hankkimista miettinyt jo pidemmän aikaa. Aikaisemmin on tullut hankittua lähinnä heräteostoksia kirppareilta ja antikvariaateista.

Yhden ongelman kuitenkin kohtasin nyt tässä kartuttaessani kirjahyllyäni kovalla vauhdilla (sain palkkaa työharjoittelustani, tämä selittää kaiken), miten ihmeessä muistan kaikki omistamani kirjat! Ostin esimerkiksi Boris Kagarlitskyn Neukkulaan ja takaisin Into-pamfletin kahteen kertaan innostuksissani. 

Annin kanssa päätettiin ottaa urakaksi nyt Dostojevskin Idiootti. Tavoitteena on lukea teos puolessa vuodessa, eli noin 120 sivua kuukaudessa. Tämä kirjahaaste alkaa nyt lokakuussa ja varmaan kirjoitan tännekin päivityksiä, miten edistyy. Otin jo vähän varaslähtöä ja se vaikutti todella hyvältä. Kuvassa oltiin Turun Akateemisessa, siellä oli edelleen -80% löytöjä.

Ja lopuksi vielä linkki yhteen biisiin, jonka Anni mulle vinkkasi, heh. Bitches in Bookshops kyllä... Loistavia kirjoja mainittu lyriikoissa ja vilahtaa kuvissa!

Tiina Lymi - Susi sisällä

Helsinki-kirjat, 2011
223 sivua

 

Susi sisällä on teos Tuulasta ja Vesasta, heidän rakkaudesta ja sen rakkauden murenemisesta pieniksi palasiksi. Vesa vaikuttaa täydelliseltä aviomieheltä, hän ottaa Tuulan huomioon ja järjestää kaikkia ihania yllätyksiä vaimolleen. Heillä on kaksi suloista lasta ja vain unelmien omakotitalo Porvoosta puuttuu. Kunnes eräänä päivänä paljastuu, kuinka Vesa suutelee toista naista Mannerheimintiellä.

 

Takakannessa luvataan hulvatonta ja yllätyksellistä tarinaa pettämisestä ja petetyksi tulemisesta. Joudun taas nähtävästi kohtaamaan omat käsitykseni huumorintajustani. Minusta meinaan tässä ei ollut juurikaan mitään hulvatonta. Tämä oli surullinen ja ahdistavakin tarina. Erittäin hyvä kuvaus elämästä ja kivusta.

 

Tämä kirja nousi kyllä yhdeksi parhaimmista suomalaisten kirjailijoiden kirjoista, koska tämä on kielellisesti todella ansiokas. Lymi kirjoittaa valtavan taidokkaasti ja sitä tekstiä on nautinnollista hotkia. Sitä toivoisi, että aina löytyisi tällaisia kirjoja, jotka tulee lukeneeksi ihan hetkessä. Kieli on sujuvaa ja tarina tempaa mukaansa niin voimakkaasti, että ei huomaakaan, kuinka yhtäkkiä onkin lukenut jo sata sivua.

 

Hyvin kirjoitettu tosiaan, kivoja kekseliäitä uusia ilmauksia, vaikka tarina ei olekaan uusi. Plussaa vielä siitä, että tarina on hyvin todentuntuinen, realistinen. Toki tämä teos vahvistaa stereotypioita miehistä ja naisista tietynlaisina. Henkilöhahmot ovat varsin tavanomaisia ja teoksessa kuvataan "tavallista suomalaista miestä", "tavallista suomalaista naista" ja sitten tätä eläimellistä pettäjähirmua. Ehkä teos olisi ollut täydellinen, jos tällaiset perinteiset heteronormatiiviset kaksi lasta ja omakotitalo + koira -asetelmat olisi tässä teoksessa purettu. Noh, täytyy sanoa, että ihan tyylikäs kansi. Siitäkin tykkäsin!

 

 

Lyhyesti, eli joskus on luettava huonojakin

Einar Mar Gudmundsson - Kaikkeuden enkelit

 

Seven/Otava, 2000 (aikaisemmin Like, 1995)
sivuja 207

Lupaava kertomus skitsofreenikosta, hänen lapsuudestaan ja Kleppurin mielisairaalasta, ja siihen se sitten jääkin. Odotin kirjalta paljon, ehkä turhankin paljon, pelkästään skitsofrenia-viittauksen takia. Teos oli tavanomainen, tylsä ja kirjailija ei onnistunut luomaan mielikuvaa, että hän todella olisi päässyt mielisairaan pään sisään. Kertomus olisi voinut olla kuin kenestä tahansa ja psykoosissa poliisiasemalla pidetty taidenäyttelykin kuulostaa lähinnä kännioivallukselta.

 

Takakannessa luvataan hulvattoman hauskaa ja tragikoomista tarinaa Kleppurin mielisairaalan potilaista. Tätä ei kuitenkaan pysty kirjailija lukijalleen antamaan. Tarina on surullinen. Terveen pilkistys hullujen huoneelle, mikä tuottaa aina pettymyksen, varsinkin epäaitoudessaan. Epäaitous tuli siis mieleen mielisairaalan potilaiden harhojen mielikuvituksettomuus, kuningas ja Hitler.

 

Yhtenä ainoana plussana voisin mainita, että kirjailijan ja tarinan islantilaisuus kiehtoo, Islanti on jännittävä maa, josta saisi myyttejä ja ties mitä kaikkea irti. En tiedä, ehkä tässä oli vain kyse siitä, että tämä oli verrattain tavanomainen tarina, jolle kuitenkin asetin suuria odotuksia.

 

Ja vielä sanottava yksi iso miinus. Suomentaja Tuula Tuuva on suomentanut teoksen kömpelösti. Kieli on tökkivää ja kaikista raivostuttavinta oli näppäily- ja kirjoitusvirheet. Oikolukua jooko!

 

Saattaa olla, että olen nyt vähän ankara näille kirjoille, mutta joskus pitää kirjoittaa niistäkin kirjoista, joista ei yksinkertaisesti pidä ja myönnettävä tosi asiat. Aloitin muuten lukemaan Gudmundssonilta Beatles-manifestia, mutta päätin jättää sen kesken... Harvemmin tulee kesken jätettyä kirjoja, siis ihan lopullisesti kesken! Muut kirjabloggaajat: jätättekö te paljon kirjoja kesken vai ponnisteletteko te kurjienkin tarinoiden loppuun?

 

 

 

Jani Saxell - Ensilumi ja muita novelleja

 

WSOY, 2002
sivuja 190

 Ostin tämän teoksen kirpparilta, koska jossain määrin pidin sitä hänen myöhäisempää Minä, Lotta ja Päivikki-teostaan kiinnostavana. Mutta tässä teoksessa oli kerta kaikkiaan asioita, joita en voi sietää. Ensinnäkin, neekeri-sanan käyttö. Toiseksi, naisten ulkonäön jatkuva arvioiminen. (Feministi kiljuu täällä näppäimistöllä!) Ymmärrän, että voidaan tuota halventavaa rasistista sanaa käyttää harkitusti, kerran, esimerkiksi tuossa hänen uusnatsinovellissaan (vähän kyllä kyseenalaistan sitäkin....), mutta useampaan otteeseen, EI.

 

Novelleja suomalaisuudesta, mukamas. Alun novellit olivat kiinnostavia, vaikkakin rasistisia. (Joo kyllä, yritän erottaa kirjailijan mielipiteet hänen henkilöhahmojensa mielipiteistä, mutta tällaisessa asiassa sitä väistämättä miettii, ajatteleeko kirjailija todella niin kuin tulee yhä uudelleen kirjoittaneeksi) Loppupää on mielestäni todella tylsää pohdintaa suomalaisista jääräpäistä ja viinanjuonnista. En siispä pitänyt. Mielestäni novelleihin pitää saada sisällytettyä jokin oivallus, joka palkitsee lyhyen, mutta siltikin pitkän tekstin lukemisen. Tätä ei tässä teoksessa tapahtunut.

 

Muuta sanottavaa tässä tämän hetkisessä tunnekuohussa minulla ei ole.

 

 

Kirppislöydöt!

Pakkasin hillerit ja tavarat ja suuntasin Turkuun. Tein eilen ja tänään aikamoisia kirjalöytöjä kirppareilta. Manhattanin Kirppis-Center, Ykköstien kirpputori, Mimmin kirppis, Kirppismaailma... :) Toivottavasti noista kuvista saapi jotain selvää! Jännittävin löytö oli Mimmin kirppikseltä kahdella eurolla bongattu Esko Ervastin Suomalainen kirjallisuus ja Nietzsche!!

 

Lisäksi eilen lukemani Toivo Laakson teos on yksi löydöistä. Siitä ehdinkin jo kirjoittaa. :--) Yhteensä nämä kaikki + tuo Laakson teos olivat 21,50 euroa, jee! :> Ps, kuvat otettu tabletin kameralla, joten laatu ei ole mitenkään paras! :P