tiistai 1. heinäkuuta 2014

Toivo Laakso - Kuin ensi kesä

Otava, 2005
sivuja 91
Kuin ensi kesä on runoteos valosta, olemassaolosta, veljestä ja tulevaisuudesta sekä menneisyydestä. Nämä ovat ne teemat, jotka koskettivat ja nousivat itselleni kaikista merkityksellisimmiksi. Laakson runot ovat osittain kuin puolikkaita ajatuksia, hiomattomia aforismeja, loistavia oivalluksia ja pidempiä kertomuksia sekä pieniä palasia elämästä, sieltä täältä.
 
Kerrassaan kiehtova kokonaisuus, jolla varmasti on tarjottavaa jokaiselle runoudesta vähänkin kiinnostuneelle. Laakso avaa runoissaan niin monia aiheita pienessä tilassa, että ihan huimaa. Olen varma, että jos lukisin tämän kirjan uudelleen kahden vuoden päästä, tai ehkä jopa puoli vuottakin riittäisi, niin kiinnittäisin huomiota jo eri kohtiin ja tämä puhuttelisi taas eri tavalla, ehkä näkisin tästä sellaisia puolia, joita en nähnyt nyt.
 
Voisi sanoa, että tämän teoksen kanssa voisi kasvaa. No mutta, nopeasti luettavissa, lohduttava ja syvällinen. Voi olla, että puolet teoksesta jäi huomiotta, kun kiinnitin huomioni vain tiettyihin kohtiin. Mukavaa vaihtelua.
 
Kaikki viittaa siihen
että sanojen takana
on tilaa
 
*
 
Tekee mieli vaihtaa kaikki
ei mihinkään
joka on sattumalta läsnä.
 
*
 
Ikää tulee
kolotuksia
yksinäisyys
mustetta hattuun
sanoo setä
on valmentauduttava
kuolemaan
setä teki arkun
meni sinne odottamaan
sitten yllätti nälkä
ja tupakantuska
 
*
 
Eivät kaikki
joista sinä tykkäät
voi sinusta tykätä
se tekee kipeää
 
kävelet päivän luota
toisen luokse
käsilläsi
 
*
 
Ajan hampaalla
on sinussa vielä syötävää
Vainajien päivän jälkeenkin
 
oikea tosi
sinut saa tolaltaan
mitä se on mitä tämä on
 
*
 
Ei saa ojentaa hullulle
valtakunnan avaimia
se saa ne muutenkin
 
*
 
Arvostelkaa minua yritysteni mukaan, ei erehdysteni.
 
*
 
Kuoltuaan hän muuttui valokuvaksi jota hänestä ei otettu.
 
*
 
Tämä sairauskohtauksen kaltainen onnentila.
 
*
 
Luoja ei luovu ideoistaan, Saatana saaliistaan.
 
*
 
Ihmisiä kuolee liikaa, koska niitä on liikaa, koska ne haluava liikaa, hihkuvat ja luulevat liikaa, veli sanoo.
 
*
 
Ikuisuuskaan ei ole kaikille sama.
 
*
 
Köyhyys on kuin liian pienet siivet.
 
*
 
Niin paljon on olematta.
 
 
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti