keskiviikko 22. elokuuta 2012

Anja Snellman - Lyhytsiipiset

Lyhytsiipiset kertoo Fardomjärvellä tapahtuvista tyttömurhista, jossa murhaajaa ei milloinkaan saada kinni. Teos on kirjoitettu selkeästi (ja kuten lopussa kirjailija toteaakin) Bodomjärven tapahtumien innottamana. Kolme alle 14-vuotiasta tyttöä murhataan useilla veitsenpistoilla, mutta yksi heistä, porukan vanhin tyttö Marleena jää henkiin. Aivan kuten Bodomjärven murhissa Nils Gustafsson on Bodomin murhissa ainoa eloonjäänyt, johon kokeillaan muun muassa hypnoosia murhan selvittämiseksi.

Otava, 2003
Sivuja 202
Snellmanin tarinassa hahmot eroavat 1960-luvun todellisen murhan henkilöistä, ja hän on lisännyt tarinaan myös salaisen suhteen Marleenan ja hänen biologian opettajan Strengin välille. Murhaajaa ei tässäkään selville tuoda, mutta annetaan ymmärtää, että se voisi liittyä Marleenan salaamaan suhteeseen ja siihen, että kuinka syvästi he haluavat olla yhdessä ja pitää asian vain heidän kahden välisenä.

Heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta tunnistaa mistä on kyse. Kieli on hyvää, niin kuin Snellmanilla on. On myös kiinnostavaa päästä näkemään vanhempien Hilkan ja Olavin pään sisään. Mutta kuitenkaan kirja ei herättänyt samanlaista innostusta tai valtaisaa kiinnostusta, mitä taas Lemmikkikaupan tytöt, Parvekejumalat ja Sonja O. tekivät. Ehkä olen lukenut liikaa Bodominjärven oikeista tapahtumista, jotta voisin uppoutua tällaiseen fiktioon "vakavasti". Ehkä jossain vaiheessa luen tämän vielä uudelleen ja innostun, en tiedä!


4 kommenttia:

  1. Olen lukenut suuren osan Snellmanin tuotannosta, ja tämä kuuluu mielestäni ehdottomasti niihin heikoimpiin, vaikka aihe onkin kiinnostava.

    VastaaPoista
  2. Haa! Kiitos kommentista, ihanaa vihdoinkin saada joltakin toiselta kirjablogistilta (paitsi nyt Anni! <3) kommenttia! :-)
    Mitä mieltä olet ylipäätänsä Snellmanista? Löydänkö sinusta toisen Snellman-fanin? :-) Ja toden totta, tää ei oikein iskenyt. Parempiakin on ehdottomasti.

    VastaaPoista
  3. Hmm.. Snellman on mielestäni taitava kirjailija, joka välillä hieman turhaankin kikkailee kielen kanssa. Suoraan sanottuna välillä tulee sellainen olo, että yritetään ikään kuin todistella jotain? Olen pitänyt kuitenkin monista hänen kirjoistaan, mm. Äiti ja koira, Rakkauden maanosat, Lemmikkikaupan tytöt ja Parvekejumalat.

    VastaaPoista
  4. Kiinnostavaa! Muhun Snellman on tällä hetkellä iskenyt tosi kovaa! :--)

    VastaaPoista