Annin luona näin tuon helppolukuisen ja ohuen kirjan, joka kiinnosti Annin mainitseman "pelottavuuden" takia. Kirjassa on kaksi kertomusta. Ensimmäisessä tarinassa on Lila-tyttö, jonka sokean isoäiti Mellien kodin peilit ovat peitetty mustilla kankailla. Tuo tyttö ei koskaan ole kysynyt isoäidiltään miksi hän on tehnyt näin. Hän on vain aina ajatellut, ettei Mellie pidä peileistä. Hääpäivänään hän kuitenkin haluaa ihastella itseään peilistä. Hän päätyy peilin vangiksi ja Mellie huomaa sen. Juonittelua.
 | |||
| Gummerus, 2012 sivuja 108 |
Toisessa tarinassa on muistojentekijä mies, joka tekee asiakkailleen uusia muistoja ihmeellisellä laittellaan. Tarinoiden aiheet ovat ihan kiinnostavia ja ne tarjoaisivat vaikka millaisia mahdollisuuksia tarinan kerrontaan ja juoneen ja jännittävyyteen. Mutta tässä kirjassa ei vain ollut mitään erityisen jännittävää eikä pelottavaa. Ehkä siinä oli yritetty jotakin romanttista pelokkuutta tai jotain vastaavaa, joka ei kuitenkaan purrut minuun ollenkaan. Kieli oli suht yksinkertaista ja ei mitenkään ihmeellistä. Tätä kirjaa lukiessa odotin vain koska tämä loppuu ja milloin pääsen lukemaan jotakin kiinnostavampaa. Annin arvio kirjasta! Sitä tosin en ole vielä ehtinyt lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti