Anja Snellman - Rakkauden maanosat

Otava, 2005
Sivuja 149

 Jokaisella rakastuneella parilla on oma Aasiansa, ja jokaisella rakkauden vaiheella on oma maanosansa. Oona ja Alex käyvät niistä jokaisessa. Pienessä Grönlannissakin ennen pudottautumistaan suurella ja lopulliselle Antarktikselle. Jo suhteen alussa Oona ajattelee, että maanosia pitäisi olla enemmän. Myös Issaarian, Ormakin ja Ormalian pitäisi olla olemassa, että rakkaudet kestäisivät vähän kauemmin.

Rakkaustarina sarjakuvataiteilijanaisesta ja toimittajamiehestä, jotka suhteensa myötä vierailevat kaikissa rakkauden maanosissa. Suhde lähte liikkeelle kiihkeästi Aasiasta ja kaikki päättyy kylmästi, muttei ehkä liian surullisestikaan Antarktikselle. Pariskunta hankkii lapset Fridan ja Teklan sekä ihanan talon, jossa järjestää juhlia. Silti kaikki kuitenkin päättyy ja alkaa jälleen uusi tarina.

En halua lähteä tuon enempää referoimaan kirjan tapahtumia, vaan tyydyn toteamaan, että uskomattoman hyvin Snellman on kyennyt alle 150 sivuun tiivistämään monta vuotta. Ensimmäinen vuosiluku, joka mainitaan on 1988. Ja sitten lopussa on vuosi 2005. Yli seitsemäntoista vuotta mahtuu tuohon teokseen, ja nämä vuodet on kuljetettu taidokkaasti vaihdellen Oonan ja Alexin näkökulmista.

Olen yllättänyt, kuinka hyvä tämä kirja oikeastaan olikaan. Olin aivan haltioitunut sitä lukiessani, tietysti kerronta tajunnan räjäyttävästä ihastumisesta ja rakastumisesta hymyilyttää, mutta se kaikki muu, avioliiton ala- ja ylämäet, oli kuvattu myös kovin ihastuttavasti, tai vähintäänkin kauniisti. Miten lyhyillä lauseilla voidaankaan kertoa niin paljon ihmisen elämästä, häkellyttävää!

Toki oli surullista huomata heidän tarinansa päättyvän, mutta silti kirjan luettuani leijailin jossain pilvissä. Surullista kirjassa oli myös se, että siinä oletettiin suhteelle alku sekä loppu. Voiko parisuhde kulkea niinkin lineaarisesti vaihe vaiheelta kohti loppua? Toimiiko muka parisuhteet niin, että aina vain matkustetaan paremmasta maanosasta huonompaan rakkauden maanosaan ja väistämättömästi tästä kaikesta seuraa ero, päätös, loppu? En jotenkin halua tai jaksa uskoa, että se olisi niin selkeää. Kai on olemassa muitakin vaihtoehtoja? Kai on olemassa elinikuinen kumppanuus?

Sinikka Nopola - Tervedin teitä kevätsukkahousuilla

Aikaisemmin olen leimannut Nopolan lastenkirjailijaksi, jolla ei ole annettavaa nuorelle aikuiselle. Jostain kuitenkin eksyi käsiini hänen Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla -novellikokoelma, joka on tällä hetkellä uusin ihastukseni! Yllätyin jälleen kerran positiivisesti suomalaisen naiskirjailijan loistavasta kielenkäytöstä. Tulen hyvin onnelliseksi löytäessäni tällaisia ihania uutuuksia, joita kohtaan aikaisemmin olen ollut skeptinen tai jopa turhan ennakkoluuloinen.

WSOY, 2001/2010
sivuja 166

Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla sisältää reilu neljäkymmentä pientä novellia, jotka ovat hyvin oivaltavia ja taitavia. Nopola osaa kiinnittää huomion mielenkiintoisiin yksityiskohtiin ja loihtia niistä hyvin kiinnostavia tarinan pätkiä. Hän yhdistelee pieniä asioita toisiinsa suloisesti. Tämä kirja on jälleen sellainen, joka vaatii kypsyttelyä ja toisen lukukerran. Se sisältää joitakin sellaisia kohtia, joihin en osannut samaistua, mutta se ei haitannut. Kirja kokonaisuutena oli hyvin mielekäs.

Pienet sattumukset, eri tyyppiset ihmiset, havainnot, havatumiset ja pienet oivallukset muodostavat kirjan ytimen. Voi olla, että tämä näkemys kirjasta on yltiöpositiivinen, mutta niin kuin sanoin, olen vähän ihastunut tähän kirjaan. Teos kun sisältää tarinoita synnittömän naisen aamusta, Väinö Linnan otsan hipaisemisesta, äidillisyydestä nyky-yhteiskunnassa, synnillisen naisen aamusta, naisista kodinhoitohuoneissa, hiusvärin vaikutuksesta, jumalasta (joka on perhonen), aikuisten tavasta puhua ja isoista päistä, jotka eivät tule takaisin. Ihaistuitteko? Niin minäkin, jälleen kirjaa selatessani! (ps! muistan ihastuneeni jo nimeen! kevätsukkahousut! sydänsydänsydän kohta minäkin tervedin teitä kevätsukkahousuilla!)