Kuulumisia ja kirjablogin herättelyä henkiin!

Kas hei! Viimeisestä postauksesta onkin aikaa jo aika monta kuukautta. Tässä välissä vietin hurjan tapahtumarikkaan kesän Helsingissä ja niin lukeminen kuin kirjoittaminenkin jäi vähemmälle, jopa liian vähälle, kun vain kuvasin ja seikkailin ympäriinsä. Nyt kuitenkin on hyvä aika taas palata kirjablogin ääreen. (kuvassa olin odottamassa kirjakaupan avautumista otsa lasissa...heh. Ja oikealla sen päivän löydöt!)

Luin kesällä hävettävän vähän, toukokuussa kolme kirjaa, kesäkuussa neljä kirjaa ja heinä- ja elokuussa en ehtinyt kumpanakaan kuukautena lukea yhtään ainuttakaan teosta! Tein enemmän töitä kuin koskaan ikinä, mutta kesä oli ihan huippuhuippuhuippu. Mielettömän huippu. (ottamiani kuvia nähtävissä muun muassa portfoliossani täällä)

Kesällä kuitenkin tulin ostaneeksi enemmän kirjoja kuin koskaan aikaisemmin. (Kyllä, sellainenkin on mahdollista!) Helsingissä rakastuin ehdottomasti Rosebud-kirjakauppoihin. Ainakin vielä pari viikkoa sitten oli tuolla City Centerissä edelleen viiden euron kirjakauppa! (kuva sieltä)

Lakkopäivänä suuntasin Ainon kanssa osoittamaan mieltä Rautatientorille, mutta samalla eksyttiin myös kahteen kirjakauppaan. Vasemmalla kaksi mun kuittia ja oikealla Ainon. Hups! Kirjat on rakkautta, rakkautta, rakkautta.

Mietin, että josko listaisin kaikkia ihanimpia kirjalöytöjäni, mutta en kerta kaikkiaan tällä hetkellä pysty nimeämään yhtä suosikkia! Olen ostanut nyt vihdoin sellaisia kirjoja, joista olen todella haaveillut ja niiden hankkimista miettinyt jo pidemmän aikaa. Aikaisemmin on tullut hankittua lähinnä heräteostoksia kirppareilta ja antikvariaateista.

Yhden ongelman kuitenkin kohtasin nyt tässä kartuttaessani kirjahyllyäni kovalla vauhdilla (sain palkkaa työharjoittelustani, tämä selittää kaiken), miten ihmeessä muistan kaikki omistamani kirjat! Ostin esimerkiksi Boris Kagarlitskyn Neukkulaan ja takaisin Into-pamfletin kahteen kertaan innostuksissani. 

Annin kanssa päätettiin ottaa urakaksi nyt Dostojevskin Idiootti. Tavoitteena on lukea teos puolessa vuodessa, eli noin 120 sivua kuukaudessa. Tämä kirjahaaste alkaa nyt lokakuussa ja varmaan kirjoitan tännekin päivityksiä, miten edistyy. Otin jo vähän varaslähtöä ja se vaikutti todella hyvältä. Kuvassa oltiin Turun Akateemisessa, siellä oli edelleen -80% löytöjä.

Ja lopuksi vielä linkki yhteen biisiin, jonka Anni mulle vinkkasi, heh. Bitches in Bookshops kyllä... Loistavia kirjoja mainittu lyriikoissa ja vilahtaa kuvissa!

!

 

Hips! Hyvää uutta vuotta! :---) Mä ja mun lapsekas uus otsis tultiin tännekin kirjottamaan vihdoin uuden vuoden juttuja. Viime vuonna tuli luettua huimat 50 kirjaa eli kirja viikossa. Tälle vuodelle en oikeastaan ole asettanut mitään ihmeempiä tavoitteita. Mulla on tulossa työharjoittelu kesällä, luvassa siis paljon paljon kuvaamista ja kuvaamista, joten ajattelin keskittyä täysillä siihen. Ootteko te muut kirjabloggaajat tehneet lukutavoitteita tai jopa -suunnitelmia?

 

Tämä alkuvuosi on lähtenyt lukemisen osalta aika hiljalleen käyntiin. Sain joululahjaksi äidiltäni Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -teoksen ja se tulikin luettua, mutta kirjoittamiseen ja arvioimiseen ei ole vielä jäänyt aikaa. Ihan kiinnostava teos kyllä sekin, vaikka ei ehkä ihan lemppareiksi ylläkään. ps, sain joululahjaksi myös Elisalta Immanuel Kantin Puhtaan järjen kritiikin, iih!!

 

Nyt kuitenkin haluaisin esitellä uuden ystäväni. Meinaan Tampereen Lukulaariin. (Tämä ei ole maksettu mainos :D) Syksyllä kysyin Facebookissa, että missä sitä kannattaisi kirjoja myydä. Lähinnä rahapulassa pohdin jo luettujen tai epäkiinnostavien myymistä, mutta sitten sainkin tietää Lukulaarin vaihtomahdollisuudesta. Nyt oon sinne vienyt luettuja ja "virheostoksia" varmaan yli viidelläkympillä. Ei tullut ruokarahaa, vaan entistä kiinnostavampia kirjoja tilalle.

 

Pääasiassa olen ostanut yhteiskunnallisia tai filosofisia teoksia ja niiden hinta tuolla on keskimäärin 5 euroa, eli mielestäni todella edullinen. Siellä on paljon romaaneja, mutta niitä en ole varmaan kertaakaan siellä ollessani napannut mukaani. Mutta siis, laidasta laitaan kirjoja ja tuun tosi onnelliseksi siellä ollessani. Välillä tosin hämmästelen miten voikin olla niin, että voin vaihtaa vanhoja romaanejani uusiin superkiinnostaviin esseekokoelmiin!

 

Tässä tämän päivän löydöt:

Lukematon lokakuu?

Täytyy tännekin kirjoittaa vähän tilannepäivitystä. Olen siispä omistanut koko syksyn opiskelulle ja romaanien lukeminen on jäänyt todella vähälle. Olen lukenut koko vuoden aikana yhteensä 47 kirjaa ja oon hyvin ylpeä tuosta lukemasta. En oo muistaakseni koskaan aikaisemmin minään vuonna lukenut näin ahkerasti. Tosin, eipä mulla ole luetut-listoja kuin parin vuoden takaa säilynyt.

No, tulinpa teille kertomaan, että kirjojen sijasta olen lukenut hurjan määrän artikkeleita. Boldattuja voin suositella. En jaksa lähteä erittelemään näitä noin muuten.

> Seija Ridell (toim) - Julkinen tila tänään - kuhinaa lomittuvilla rajapinnoilla
> Jaana Parviainen - Choreographing resistances
> Jaana Parviainen - Mediakaupungin viettelyn logiikka ja kairoottiset silmänräpäykset
> A-K Kuustonen & M. Laine - Leikkien ajateltu - piirtäen tehty
> Juhana Venäläinen - Oikeus urbaaniin tilaan
> A-K Kuusisto & Arponen co - Miksi maankäytön pieniä ilkeitä ongelmia on niin vaikea ratkaista?
> Ari Hirvonen - Kiistojen kaupunki
> Lance Bennett - Organization in the crowd
> Tiina Rättilä - Politiikan valtausoperaatio
> Olympe de Gouges: Declaration of the Rights of Women and the (Female) Citizen (1791)

Ja täytyy hehkuttaa, tänään oivalsin, että Niin&Näin-lehden arkistoista on mahdollista ladata pdf-tiedostoina kiinnostavia artikkeleita, joita on julkaistu ko lehdessä. Uusimpia tietenkään ei löydy, mutta paljon kaikkea kiinnostavaa kyllä.

Ja vielä seuraava hehkutus! Tilasin booky.fista (tämä ei ole maksettu mainos :D) Merleau-Pontyn Filosofisia kirjoituksia ja oon todella innoissani! Ei toimituskuluja ja 2e maksamalla sain paketin vielä nopeemmalla toimituksella!! Huh!

 

Janne Seppänen - Katseen voima

Katseen voima on tutkimus katseesta ja visuaalisista järjestyksistä. Samalla se avaa ikkunan kohti visuaalista lukutaitoa. Kyseinen kirja on Johdatus viestintään ja mediaan -kurssikirja ja se on toiminut myös tiedotusopin valintakoekirjana aikaisempina vuosina. (Tänä vuonna tilalle tuli Johanna Sumialan Median rituaalit) Kyseinen teos ei kuitenkaan vastaa mielikuvaa koulukirjasta. Kuten eräs ystäväni totesi kirjaa selaillessaan: "Tämähän on vähän kuin kolumnia koko kirja!" Visuaalisen oppikirjana kirja sisältää kuvia, joita kirjoittaja purkaa lukijalleen auki. Tämä miellyttää minua suuresti, ihana katsella kuvia, ihana pohtia merkityksiä. Kuvat - yllättäen - tekevät kirjasta myös helpommin lähestyttävämmän. 

Kirjoitan tästä kirjasta tänne nyt, koska aion tenttiä huomenna kyseisen teoksen. Aion esitellä oleellisia käsitteitä (suoria lainauksia, joiden perässä sivunumeroita, jotta löydän ko. kohdat jatkossakin esseetäni kirjoittaessa!) ja vasta lopussa esittää tarkemman arvioni kyseisestä kirjasta. Jos kirjan sisältö ei kiinnosta suuremmin, siirry alas arvosteluun :--)

Visuaalinen järjestys

Visuaalinen järjestys viitaa visuaalisen todellisuuden säännönmukaisuuksiin ja niihin kytkeytyviin merkityksiin (14). Visuaalinen ei siis ole satunnaista näköaistimusten virtaa. Siihen muodostuu rakenteita ja järjestyksiä. Näitä visuaalisia järjestyksiä on sekä fyysisessä ympäristössä, esinemaailmassa, että kuvallisen esittämisen (representoimisen) muodoissa ja sisällöissä. (34)

Visuaaliset järjestykset ovat aina inhimillisen toiminnan tulosta. Niitä sisältyy katseen varassa tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Katsominen on aina normatiivista ja merkityksiä välittävää toimintaa. Ihminen muokkaa ja rakentaa visuaalista ympäristöään ja tekee kuvallisia esityksiä erilaisissa yhteiskunnallisissa käytännöissä. (35) Siispä visuaaliset järjestykset ovat toiminnallisia ja materiaalisia järjestyksiä, jotka nivoutuvat erilaisten instituutioiden toimintaan.

Tästä kaikesta sanotusta tiivistyy visuaalisten järjestysten tärkein piirre: ne sisältävät vakiintuneita ja jaettuja kulttuurisia merkityksiä. Ja niihin liittyy odotuksia, normeja, tunteita, ja ne kiteytyvät osaksi ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Missä on sosiaalista järjestystä on myös valtaa, ja koska visuaaliset järjestykset ovat sosiaalisia järjestyksiä, valta liittyy erottamattomasti niiden toimintaan. (41)

Visuaalisiin järjestyksiin liittyvä valta ei ole vain rajoittavaa, vaikka esimerkiksi poliisi voi tosiaankin siivota kaupunkikuvaa tai estää vaikkapa elokuvien esittämisen. Valtaa paljon pohtinut ranskalainen historoitsija ja filosofi Michel Foucault korostaa vallan tuottavuutta. -- Voidaan ajatella, että valta on juuri se voima, jonka vaikutuksesta ihmiset mukautuvat visuaalisiin järjestyksiin, tulkitsevat niitä tietyillä tavoilla ja alkavat pitää niitä itsestään selvinä. (43)

Visuaalisuus/kuvallisuus

Visuaalisen ja kuvallisen merkitykset lipuvat lähelle toisiaan, mutta niiden suhde on epäsymmetrinen. Kaikki kuvallisuus on visuaalista, mutta kaikki visuaalinen ei ole kuvallista. Raja on hämärä, koska 1) näköaistimus liittyy aina silmään, se perustuu aina kuvaan, koska verkkokalvolle piirtyy kuva ja 2) myös esineet, joita emme ole tottuneet pitämään kuvina, ovat aina kuvallisia. Seppänen rajaa kuvallisuuden tarkoittamaan vain kuvallisia representaatioita, esityksiä, toisin sanoen valokuvia, piirroksia, tietokonekuvia, maalauksia (esittäviä ja ei-esittäviä), sarjakuvia jne. Puhuttaessa kuvallisuudesta tarkoitetaan kaksiulotteista kuvallisuutta. Kuvallisesta on epäilemättä kasvanut visuaalisen tärkein alue, johon rakentuu monenlaisia visuaalisia järjestyksiä. (36-38)

Tässä välissä Seppänen pureutuu Platonin ideataivaaseen ja toteaa, että: "Vaikkei hyväksyisikää Platonin ideaoppia, hänen kuvallisuuden kritiikkinsä jaepäilyssään näköaistin antamaa tietoa kohtaan voidaan tavoittaa myös visuaalisen lukutaidon kannalta arvokkaita aineksia. Kuvallisuuden ja jopa arkisen esinemaailman merkitysten kyseenalaistaminen on myös visuaalisen lukutaidon olennainen ulottuvuus. Tällöin - paradoksaalisesti - silmien sulkeminen ja ajattelukyvyn käyttö muodostuvat keskeiseksi visuaalisen lukutaidon osaksi."

Debord ja spektaakkelin yhteiskunta

Sanakirja määrittelee spektaakkelin komeaksi, mutta pintapuoliseksi näytelmäksi, elokuvaksi, juhlaksi tai tilaisuudeksi. Se on siis jotain falskia ja naurettavaa. Spektaakkelilla on kuitrenkin menneisyys, joka on osa optisten laitteiden historiaa. Niistä keskeisin lienee jo 1600-luvulla alkunsa saanut taikalyhty (laterna magica), jolla kyettiin heijastamaan kuvia väkijoukon ihailtavaksi. (59)

"Spektaakkeli ei ole kokoelma kuvia vaan ihmisten keskinäinen sosiaalinen suhde, joka on kuvien välittämä", Debord kirjoittaa. Hänen ajattelussaan elää platonilainen epäluottamus kuvallisen todellisuuteen. Maailma on muuttunut "yksinkertaisiksi kuviksi", joista on tullut "todellisia olioita" ja "hypnoottisen käyttäytymisen motiiveja." (58-60) Debordin ajattelua leimaa kulutuskriittisyys.

(Baudrillard ja simulaatio)

Silmä, katse ja katsominen

Katsominen ei ole ohimenevä tapahtuma, se on koko ajan jatkuva ja muokkautuva prosessi, jossa aiemman mielikuvat, kulttuurinen kokemus ja vuorovaikutus lomittuvat toisiinsa. Katsominen jatkuu vaikka silmät suljettaisiinkin. (97)

Samalla kun katse rakentaa subjektien välistä vuorovaikutusta, sosiaalista sidosta, se rakentaa vuorovaikutusten osapuolten minuutta, subjektiutta. Tällaisen sidoksen merkityksen voi helposti tajuta ajattelemalla, kuinka tärkeää lapselle on tavoittaa vanhempien katse. (101)

 (Lacan, katse, écran)

(Lukutaito, valokuvan ja kameran historiaa, kuvallinen ja ei-kuvallinen havainto)

Semioottisia ominaisuuksia (175)

Semiotiikka on tiede, joka tutkii merkkejä - esimerkiksi kirjoitusta, symboleita, kuvia - merkityksen muodostumisen näkökulmasta. Valokuvan semioottisia ominaisuuksia, sitä miten se merkkinä välittää merkityksiä, voi puolestaan pitää yhtenä valokuvan keinona asettua osaksi visuaalisia järjestyksiä.

Charles S. Peirce vs. Ferdinand de Saussure

Indeksisyys (178)

Fiske: "Indeksimerkillä on suora, todellisuudessa oleva kytkös kohteeseensa". Esimerkiksi savu on tulen indeksi. Indeksinen merkki on usein kausaalinen - ominaisuus, jonka voi pukea vertauskuvalliseen lausahdukseen "ei savua ilman tulta".

Ikonisuus (179)

Valokuvan ja kohteen välillä ei ole vain kausaalinen yhteys. Valokuvan väitetään jopa muistuttavan kuvauksen kohdetta. Tätä ominaisuutta on nimitetty ikonisuudeksi. 

(Motivoituneisuus ja motivoimattomuus. Paradigma ja syntagma)

Denotaatio, konnotaatio ja myytti (182)

Valokuvan denotaatio viittaa sen ilmeisiin merkityksiin. Fisken mukaan konnotaatio "kuvaa vuorovaikutusta, joka syntyy kun merkki kohtaa käyttäjiensä tuntemukset tai mielenliikkeet sekä kulttuuriset arvot". Fiske määrittelee myytin Barthesiin nojautuen seuraavasti: "myytti on kertomus, jonka avulla kulttuuri selittää tai ymmärtää luonnon tai todellisuuden joitakin puolia."

Metaforisuus ja metonyymisyys (185)

Hän tahkoaa tekstiä, keventää sydäntään, lataa akkujaan tai notkuu kadulla. Hän on peto, verenimijä tai taivaanrannanmaalari. Jokaisessa esimerkissä näkyy metaforan keskeinen piirre: metafora on keino ymmärtää ja kokea jokin asia toisen asian avulla. Metonymiasta esimerkki on NG LI joka edustaa itseään laajempaa kokonaisuutta (Viking Line). Myös valokuvaa pidetään metonyymisenä merkkinä, koska se esittää aina osan laajemmasta kokonaisuudesta.

Viimeisessä luvussa Seppänen käsittelee HS:n lehtikuvia.

Ensiksi, pahoitteluni, jos tämä oli aivan liian raskas ja sivunumerointi häiritsevä. Koen kirjoittamisen hyvin hyödylliseksi.

Vastapaino, 2001 (2008)
sivuja 225

Arvioita ja ajatuksia!

Kirja on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimpia kirjoja, joihin olen paneutunut viime aikoina. Huolimatta siitä, että Katseen voima on kirjoitettu ja painettu ensimmäisen kerran vuonna 2001, se ei kuitenkaan ole auttamattoman vanhentunut, mikä voisi olla erittäin mahdollista 11 vuoden jälkeen varsinkin kun kyseessä on niinkin nopeasti muuttuva ja kehittyvä aihe kuin media. Toki olisin halunnut kuulla tuoreempia esimerkkejä. Esimerkiksi nuo HS:n lehtikuvat, joita Seppänen analysoi on 1990-luvun alusta ja itse olen syntynytkin vasta vuonna 1993, haha.

Katseen voima on todella hyvä ja kattava teos visuaalisuudesta ja varmasti antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle. Olen lukenut Katseen voiman ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2010 tai 2011. (Siitä saakka siis on ollut selvää, että tiedotusoppi/kuvajournalismi on se, mitä haluan opiskella) Itse koin hyvin kiinnostavaksi sen, että kirjasta löytyy tuttuja nimiä (Platon, Descartes, Foucault, Bentham, Freud, Leibniz, Locke, Marx, Nietzsche, Wittgenstein) ja itseä jo aikaisemmin kiinnostaneita juttuja kuten camera obscura, panoptikon ja vastamainokset.

Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos vähääkään kiinnostaa visuaalisuus ja katse! Tällä hetkellä ei mulla ole muuta sanottavaa kyseisestä kirjasta. Mulla on lukemisen alla Janne Seppäsen Visuaalinen kulttuuri, joka tarjoaa aivan loistavaa jatkoa tälle. Odotan innolla, että ehdin paneutua siihen kunnolla kaiken kouluhomman lomassa. PS! HS:n kirjoitus kirjasta!

Pikapäivitys

Pahoittelen kirjablogini hiljaisuutta. Koulussa on nyt enemmän kiireitä kuin milloinkaan aikaisemmin ja tenttikirjojen lukeminen vie hirmuisen suuren ajan ja osan elämästäni tällä hetkellä. En ole ehtinyt lukea nyt oikein mitään muuta. Lokakuussa nyt luin neljä kirjaa, mutta nyt marraskuussa en ole ehtinyt ollenkaan miettiä mitään. Joskus mietin, että kirjoittaisin jopa tenttikirjoistani ajatuksia ja arvioita, mutta ainakaan tähän päivään mennessä sellaista intoa ei ole tullut eteen. Jouluna taas tulee todennäköisesti luettua enemmän :---) En nyt sano, että blogi olisi tauolla jouluun saakka, mutta vähäksi aikaa juodun nyt vaikenemaan tenttikirjojen painostavan katseen alla. Lisäksi toki on omiaan lisäämään kynnystä kirjoittaa, kun on ollut vähän sellaisia ajatuksia, että kirjoittamani kirja-arviot eivät ole ihan sellaisia, mitä toivoisin. Katsotaan nyt miten käy c:

Pikapäivitys!

Kuulkaas kaikki kuulollaolevat kaverit! Videovuokraamo Makuunissa on 2 euron hullutusvillitys! KAIKKI elokuvat, ihan kaikki uutuudetkin, ovat 2 euroa! Ainakin Kaskenkadun (Turku) Makuunissa oli 1,5 litran Coca Colakin vain kahdella eurolla! Vaikka tämä ei kirjoihin eikä kirjallisuuteen liitykään, halusin jakaa tämän, koska olen niin innoissani tästä. 

Vihdoinkin eilen näin Mr. Nobodyn, jota tähdittää aivan ihana Jared Leto. Mr. Nobody on loistavasti rakennettu ja taidokas elokuvanäytös, joka rakentuu upeasti pienistä paloista välillä epäselvinkin piirtein. Sekavuus vain luo todentuntuisen kuvan omastakin mielenmaisemasta; sekavaa ja hyvin monimuotoista. Eilisen leffan minä sain päättää ja tänään katsotaan Viiman valitsema Dark Shadows. Ja ps! Mr. Nobody kipusi lempielokuvieni listalle! (Kävin viime viikolla katsomassa Puhdistuksen ja aion kirjoittaa siitä vertailevan kirja vastaan leffa -arvion.)

Tänään alkoivat myös Turun kirjamessut ja eilenillalla tulin Tampereelta varta vasten kokeakseni jälleen kirjamessujen hälyn. Ostin seitsemän kirjaa ja tapasin Anja Snellmanin! Minusta ja hänestä on vieläpä yhteiskuva! Näistä jutuista kuitenkin päivitän lisää myöhemmin. Oli aivan ihanaa kirjamessuilla, oltiin kivalla porukalla: minä, Viima, Jouni ja Tuulikki. Lisäksi nähtiin Haidi ja Annikin kävi kirjamessuilla, vaikka häntä en ehtinytkään harmikseni nähdä. :-)