lauantai 18. elokuuta 2012

Alexandra Salmela - 27 eli kuolema tekee taiteilijan

Alexandra Salmelan teos jäi mieleen, kun hän saavutti teoksellaan Finlandia-ehdokkuuden siitä huolimatta, ettei hänellä ole kilpailun sääntöjen edellyttämää Suomen kansalaisuutta. Tämä siispä tarttui mukaani kirjastosta NÖF-haasteen muistuttamana. Salmela on syntynyt Bratislavassa, Slovakiassa. Hän on valmistunut suomen kielen ja kirjallisuuden maisteriksi Kaarlen yliopistosta Prahasta.

Kirja kertoo tarinan Angiesta, joka haluaa tulla kuuluisaksi taiteilijaksi ja kuolla idoliensa tapaan 27-vuotiaana. Angie päätyy opettajansa avustuksella Suomeen kirjoittamaan kirjaa. Tarinan kulku hahmottuu eri kertojien näkökulmien kautta. Angieta ja tapahtumien kulkua Suomessa tarkastelevat Angien lisäksi Herra Possu ja Kassandra. Lisäksi juonta rakennetaan automatkoilla käytyjen keskustelujen perusteella.

Kustannusyhtiö Teos, 2010
Sivuja 312

Ensiksi pitää kehua Salmelan erinomaista kieltä. Ihailtavaa, miten joku kykenee hallitsemaan suomen niin hyvin, että pystyy kirjoittamaan kirjan, joka on todella sujuva ja jos ei tietäisi, ei osaisi epäillä muuta kuin natiivia kirjan kirjoittajaksi. Salmela on paneutunut todella taitavasti suomen kielen saloihin; hän tietää missä kohdassa kannattaa käyttää mitäkin sanaa eivätkä hämmentävät sanat ja murteet/lyhenteet (käsikirjoitus = käsis) ole jääneet häneltä selvittämättä. Osoittaa erinomaista lahjakkuutta kirjoittaa kirja, jollaiseen ei kuka tahansa natiivikaan pystyisi.

Kirja on moniosainen ja palasista koostuva, mikä on erittäin kiinnostavaa. Kuitenkin kirjan juonikehitys on yksinkertainen: Angie haluaa tulla legendaksi muiden ihailun kohteidensa rinnalle ja niinpä hän muuttaa Suomeen kirjoittamaan kirjaa. Loppu aika tarkkaillaan maalaiselämää ja sitä, kuinka Angien mestariteos ei vain synny. Lopuksi ikä onkin pelkkä numero.

Huolimatta erinomaisesta kielestä ja mielenkiintoisesta rakentumisesta, tämä kirja ei noussut lempikirjojeni suosioon. Ehkä vielä jossain vaiheessa luen tämän uudelleen ja oivallan tämän taas aivan uudella tavalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti