 |
| Otava, 2006 sivuja 160 |
Liza Marklundin ja Lotta Snickaren kirja avaa uuden keskustelun naisten asemasta Pohjoismaissa. Kirja perustuu pitkälti heidän omiin kokemuksiinsa erilaisilta työpaikoilta (ja elämästä yleensäkin) sekä joihinkin ruotsalaisiin tutkimuksiin ja artikkeleihin. Teoksessa käsitellään hyviä pointteja, joita ei ole itse tullut huomanneeksi tai muuten vain ajatelleeksi. Kuinka lapsia kohdellaan aivan eri tavalla riippuen siitä, onko ko. lapsi puettu vaaleansiniseen vai vaaleanpunaiseen. Lisäksi iso osa kirjasta kertoo naisten etenemismahdollisuuksista ja kohtelusta työpaikoilla.
Aluksi olin aivan suunnattoman innoissani tästä kirjasta. (Heti sen jälkeen kun tajusin, että kannesta ja nimestä huolimatta kirja ei olekaan Täydelliset Naiset -kirjaversio! Hah) Alku vaikutti erittäin lupaavalta ja mukaansatempaavalta. Oli tyydyttävää huomata pieniä huomioita ja oivaltaa. Ensimmäinen osa on pyhitetty tarinoille lasten erilaisesta kohtelusta riippuen sukupuolesta. Se oli todella kiinnostava. Toinen osa sisältää väitteitä miksi naisia kohdellaan vielä Pohjoismaissakin epätasa-arvoisesti, ja näitä väitteitä Marklund ja Snickare sitten lyövät epätosiksi. Se on mielenkiintoinen myös ja siinä on hauska huomata, miten erilaisia kuvitelmia miehillä on naisista ja naisten työelämästä, tavotteista ja perhe-elämästä.
Kolmannessa osassa on neuvoja, kuinka taistella tasa-arvoisemman kohtelun puolesta. Koin tämän kohdan aluksi mielenkiintoisimmaksi, mutta loppujen lopuksi se tuntui toistavan itseään ja asettavan tosi ehdottomia näkemyksiä naisista ja naisten kohtelusta. Kirjaa lukiessa alkoi lähes tuntua siltä, että huolimatta siitä, että naiset ovat hyviä sellaisena kuin ovat, heidän kuitenkin tulisi tietää yrityksissä vallitsevat säännöt, jotka ovat miesten säännöt, pitää osata pelata niiden mukaan ja pitää osata puhua miesten valtakieltä. Puolessa välissä kolmatta osaa aloin odottaa kirjan loppumista.
Kaiken salaisuus: "Työssä onnistumiseen ei tarvita taikatemppuja. Tarvitset vain kolme asiaa: palautetta, mentoreita ja verkostoja." Ehkä luen tämän kirjan jossain vaiheessa uudelleen, uudessa mielentilassa ja jälleen vähän fiksumpana. Aluksi olin aivan innoissani suosittelemassa tätä kaikille, mutta lopun takia olen nyt vähän pettynyt.
Vielä naisasioihin liittyen aion lukea Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen kirjoittaman Feministin käsikirja -kirjan ja Linda Skuggen Pilluparven. Mutta tässä välissä ehkä luen Anna-Leena Härkösen Avoimien ovien päivän tai Henry Millerin Sexus I:sen, täytyy nyt vähän maistella kirjoja!
Pohdin, että annanko kaksi vai kolme tähteä, koska kirja oli kyllä informatiivinen ja naisia aktiivisuuteen kannustava. Mutta johtuen lopun ärsytyksestä, annan nyt vain kaksi tähteä.
