Nuorempana olin innokas koirakirjafani ja Meripaasi kuului lempikirjailijoihini. Keväällä minulle kävi ihmeellinen sattuma (tai kohtalo, miten sen haluaa ymmärtää), kun entiset naapurini päättivät luopua fretistään. Sain tuon suloisen fretin itselleni kesäkuun alussa kun muutin Tampereelle. Keväällä valmistuin ylioppilaaksi niin kuin varmaan olen jo kertonutkin. Kevät oli todella rankka kirjoituksineen, pääsykokeineen ja kaikkine epäselvine suunnitelmineen. Pakkaillessani kirjoja törmäsin yhteen vanhaan kirjaan, jonka muistin lukeneeni mutta en omistavani. Kyseessä oli juuri tämä Meripaasin kirja Elämäni frettinä.
Joskus 13-14-vuotiaana olin lukenut tämän kirjan viimeksi. Ihailin päähenkilöä Kisseä. Se oli niin itsevarma ja kiinnostava epävarmanakin. Muistan elävästi kohtauksen, jossa Kisse tarkastelee itseään ja miettii sitä, kun hän on joskus aikaisemmin pohtinut millainen hän on sitten kun hän on abiturientti. Sitten hän päättää, että mitä pikimmin on päästävä kirpputoreille ostamaan uusia vaatteita.
"Muistin joskus nuorempana miettineeni, miltä näyttäisin lukiossa tai kun olisin abi. Tai oikeastaan olin pikemminkin nähnyt tulevasta itsestäni kuvan silmissäni. Ja siinä kuvassa olin aivan erilainen. Jotenkin makean näköinen, sellainen josta näkee heti että sillä on aivotoimintaa. Itsevarma. Pidättyväinen ehkä, mutta silti joka tilanteessa kuin kotonaan. Vähän niin kuin oikein hyvä koira. Läsnä mutta tavoittamaton samaan aikaan. Oman itsensä kokoinen.
Mutta nyt minä olin abi, kohta ylioppilas herra paratkoon, eikä tuollaisesta tunteesta ollut merkkiäkään. Oloni oli samanlainen kun se oli ollut aina: ulkopuolinen. Ja rakkaan tomumajani suhteen olin yhtä epävarma kuin kolmetoistavuotiaana. Ei hyvältä näyttänyt."
Itselläni oli hyvin samanlainen olo. Vieläpä Kissen oikea nimi on Maria Katarina Vuori. Olin todella samanlaisissa tunnelmissa keväällä. Epävarma ja täynnä itse-epäilystä. Ainoa ero taisi olla se, että en ole enää aivan niin innostunut koirista ja se, etten pyrkinyt eläinlääkikseen.
Kisse käy paljon asioita läpi päässään. Koira-, koulu-, rakkaus- ja ihmissuhdeasiat mietityttävät. Teoksen alussa Kisse palaa ulkomailta ja hän on jättänyt yhden koiristaan hoitoon ulkomaiselle kasvattajalle. Kisse tuntee tästä huonoa omaatuntoa. Lisäksi tämä kasvattaja on ehdottanut, jos Kisse voisi teettää pennut hänen huippupennullaan Suomessa. Kissen isä ja äiti eivät ole innostuneita tyttärensä koiraharrastuksesta vaan heitä kiinnostaa enemmän se, että saako Kisse kunnon opiskelu- ja työpaikan. Kisse tapaa Sharkiksi itseään kutsuvan miehen, joka on "makea tyyppi" ja tämä vie Kissen pään pyörälle. Ja Kisseä lisäksi hämmentää hänen vanhan ystävänsä Bogi, jonka kanssa ystävyys on ajautunut huonoihin väleihin.
Kirja on erittäin hyvin kirjoitettu: jaksoin innostua siitä 13-vuotiaana ja 19-vuotiaana. Se on aikamoinen saavutus. Ihmettelen aikuisia naisia ja miehiä, jotka pystyvät uppoutumaan nykynuoren päähän niin elävästi, ettei se ole tippakaan teennäinen. Meripaasi on todella osannut palata 18-19-vuotiaan mielenmaisemaan erinomaisen hyvin.
Kannattaa lukea, jos haluaa päästä sisään nuoren tytön mielen sisään ja pitää koirista. Ehkä paras lukemani nuorten kirja!
Lopuksi vielä kuva minusta ja Tuhkur-fretistäni!
Kehtaanko myöntää, että luen Meripaasin koirakirjoja vieläkin, vaikka olen 22-vuotias. Osaan ne varmaan ulkoa. Myös Kisse-kirjat :D
VastaaPoistaNe on ihania! ♥♥♥
VastaaPoistaLallallaa, olen 29- vuotias ja luen edelleen silloin tällöin Meripaasin (Meripaaden?) koirakirjoja... Tosin perustelen sitä sillä, että olen kirjastoalan opiskelija, eli se on vähän niinkuin ammattikirjallisuutta! :D
VastaaPoistaKisse- kirjat on parhaita Meripaasin kirjoista, tosin tykkään hirveästi myös Koirahullun päiväkirjoista.
Ja voi mikä lellunen fretti! Ottaisin fretin itsekin, mutta koirat ei ehkä arvostais moista otusta! Tai arvostais, mutta enimmäkseen vauhdikkaana leluna :D
Niin, noi kirjat on ihan hurjan hyviä! Ennen joulua ostin Pöllöhilloa-kirjan, mutta en oo ehtinyt sitä edes aloittamaan! :>
PoistaJa hei, kyllä ne fretit ja koirat tulee kans toimeen :---) ja eleleehän Meripaasin kirjoissakin fretit ja koirat saman katon alla! c:
Oon lukenu helena meripaasin kirjoja tosi paljon ja niiden ansiosta koirakuumeeni on vain pahentunut:D Kisse-kirjat ovat ihan parhaita ja niiden ansiosta kuuntelen Radioheadia ja jaksan uskoa että saan vielä joskus koiran. Kisse on tosi samanlainen kuin minä vaikka olen kolmetoista. Oli kiva blogi! :) PS. Söpö fretti<3
VastaaPoistaMuistan myös, kun joskus itsekin oli nuorempi, niin koirakuume vain paheni näitä kirjoja lukemalla! Ihana kuulla :---) Kyllä säkin kohta oot sen ikänen, että saat oman hauvan hihi :>
PoistaMahtavia kirjoja todellakin! Muistan löytäneeni Koirahullun Päiväkirja-sarjan Koirista parhain-kirjan kuutosluokalla luokan hyllystä ja sen jälkeen olen lukenut sekä tätä, että Kisse-sarjaa uudelleen ja uudelleen :D Ja tulipas vain meillekkin oma cockeri taloon, ei ihan palveluskoira, mutta kirjoista saa huimasti inspiraatiota!
VastaaPoistaOijoi, ihanaa! :---) Mulla on vielä toi Pöllöhilloa-kirja lukematta. Onkohan tuota Kisse-sarjaa muitakin teoksia...? :D
PoistaIhan pakko tunnustaa, että siinä ~10-vuotiaana Kisse oli tulevaisuuden esikuva mulle :D ja kaiken huippu on se, etten ikinä ole edes pitänyt koirista... Äsken otin hyllystä yhden Meripaasin koirakirjoista, ja joka juonenpätkä on kyllä kiitettävästi painunut mieleen vuosien takaisen kahlaamisen saatossa. Ja hei, onhan Kisse aika cool.
VastaaPoistaOn ehdottomasti Kisse cool! Täytyy sanoo, että itse kanssa ihailin sitä aika paljon...!
Poista