tiistai 22. toukokuuta 2012

Nicola Barker - Apposen avoinna

Tässä se on, aivan ensimmäinen kirja-arvostelu, jonka voitte täältä lukea. Toivon mukaan tämä ei viimeiseksi jää. En ole lukenut pitkään aikaan muuta kuin oppikirjoja (ylioppilaskirjoitukset) ja pääsykoekirjoja. Kolme päivää vietin Viiman luona ilman ainoatakaan oppikirjaa. Luin kesällä 2007, 2008 tai 2009 mökkeillessä Nicola Barkerin kirjan Apposen avoinna. Se jäi mieleen, painui, ei unohtunut. Nimi nousi esiin lempikirjoja miettiessä. Hassuinta oli, etten edes muistanut tarkalleen, mistä kirja kertoi ja miksi olin niin kovasti siihen ihastunut.  

Viehätysvoimaisin ja hurmaavin henkilö on Ronny. Hän on apposen avoin, Jimiä pelottaa tai ainakin pelästyttää; ei maailmassa pärjää, jos on niin avoin. Jim on ylpeä sulkeutuneisuudestaan. Ronny vilkuttaa autoille tai autoilijoille. Minulle kohtaus näyttäytyy enemmänkin autoille vilkutteluna kuin autoilijoille vilkuttamisena. Jim näkee Ronnyn matkalla töihin. Ronny ei vilkuta. Jim pysähtyy ja menee katsomaan Ronnya. Ronnylla on kuollut ampiainen.

Ronny muuttaa Jimin luo asumaan saarelle. Saari on kuin unessa, joka herää talvihorroksesta. En ole oikeastaan edes varma kirjassa esitetystä ajankohdasta, mutta ei sillä ole väliä. Saarella on myös kaikista paheista (naisista, tupakasta, alkoholista, roskaruuasta etc) irrottautuva valokuvaaja ("pornokuvaaja"), joka on tehnyt itsensä tunnetuksi tekemällä pornopuuhakirjoja. Saarella on nudistiranta ja sinne matkalla tuo valokuvaaja, Luke muistaakseni nimeltään, tapaa Lilyn. Lily on ilkikurinen, hankala. Hän on utelias ja vempuileva. Ronny saa hänetkin hetkeksi hiljaiseksi, Ronny on hänestä kiinnostava.

Valokuvaajalle ja Lilyn äidille tulee suhde. Tarinaan sekottuu myös Jimin veli Nathan, joka on löytötavaratoimistossa töissä. Ronny myös tuntee Nathanin ja Nathan säilyttää Ronnyn varastamaa hirviötä. Kaikki päättyy kuitenkin. Kaiken tapahtuneen, ohitselipuvan, jälkeen mikään ei voi olla niin kuin aikaisemmin.
Ronny on valloittava ja herkkä, hurjan samaistuttava. Vaikka Ronny ei paljastakaan paljoakaan taustoistaan, hänen nimensäkin on vaihteleva, epävakaa, epäselvä, Ronny on kirjan kiehtovin. Ehkä juuri siksikin. Ronny on avoin ja silti hän kertoo menneisyydestään vähiten. Miksi hän on sillalla vilkuttamassa autoille? Missä on hänen perheensä? Mitä hänelle on tapahtunut?

Jim on sulkeutunein ja silti tuntuu kuin kirjan tapahtumat sijoittuisivat häneen. Kaikki ihmiset kietoutuvat toisiinsa ja jollain tavalla paljastaen Jimin elämästä jotakin uutta ja arvaamatonta. En osaa kertoa objektiivista näkemystä kirjasta, en osaa edes kertoa, mistä kirja kertoo. En osaa nähdä kirjaa niin kuin kirjailija ehkä olisi sen tarkoittanut. Näen sen aivan omien hahmotusten läpi ja voi olla, että joku toinen kirjan lukenut luulee minun puhuvan aivan toisesta kirjasta. Mitä kirja-arvosteluissa edes pitäisi kertoa?

Rakastuin kirjaan luettuani sen ensimmäisen kerran. Rakastuin siihen syvemmin luettuani sen uudelleen pari viikkoa sitten. Aloitin lukemaan sen vielä kolmannen kerran, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Toisen kerran lopussa itkin. En muista, mitä kirjaa lukiessa olisin koskaan itkenyt. Ronnylle tapahtuu hurjia asioita ja se vain sattuu. Ehkä samaistun liikaa Ronnyyn, ehkä Ronny on kiehtova ja mukaansaimaiseva liiaksikin, arpiset ranteet, puuttuvat isovarpaat, simpukat, voi ihanuutta. Surullinen haikeus, kauneus. Jotakin sellaista. Ujostuttaa kertoa tällaisista herkistä asioista.

Barker kirjoittaa hyvin. Olen yrittänyt tarttua erilaisiin kirjoihin kaiken opiskelun jälkeen, jotta voisin vain rentoutua kirjojen ääressä ja lukea vain lukemisen ilosta. Se ei kuitenkaan ole onnistunut ihan niin. Kaikki kirjat ovat olleet raskaita ja vaivalloisia. Vaikka tässä kirjassa on melkein 400 sivua, se luisuu ohitse, uppoaa ja sen kanssa on hyvä sukeltaa ulos kaikesta ahdistavasta. Jossain määrin kirja itsessään muuttuu ahdistavaksi, vaikkei kai sen tarkoitus olisi olla kuin kuvaileva, asioita eri tavoin tarkasteleva.

Kirja kokoaa paloja, yhdistelee ja ihmisten elämät ja olosuhteet lomittuvat toisiinsa. Kirjan henkilöt näyttäytyvät päällepäin tavallisilta, arkisilta, mutta syvemmälle selviytyessä saakin tietää heidän mielenkiintoiset puolensa.


Ihmiskohtaloita, palanen kesästä, syksystä, ajanjaksosta. Palanen sanoja, tekoja, muutosta. Kannattaa lukea tuo, se on upea. Kertokaa sitten minullekin, mistä tuo kirja kertoo. Se on upea. Rakastettava. Viisikymmentäyhdeksän ja puoli tähteä antaisin kymmenestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti