Einar Mar Gudmundsson - Kaikkeuden enkelit
 |
| Seven/Otava, 2000 (aikaisemmin Like, 1995) sivuja 207 |
Lupaava kertomus skitsofreenikosta, hänen lapsuudestaan ja Kleppurin mielisairaalasta, ja siihen se sitten jääkin. Odotin kirjalta paljon, ehkä turhankin paljon, pelkästään skitsofrenia-viittauksen takia. Teos oli tavanomainen, tylsä ja kirjailija ei onnistunut luomaan mielikuvaa, että hän todella olisi päässyt mielisairaan pään sisään. Kertomus olisi voinut olla kuin kenestä tahansa ja psykoosissa poliisiasemalla pidetty taidenäyttelykin kuulostaa lähinnä kännioivallukselta.
Takakannessa luvataan hulvattoman hauskaa ja tragikoomista tarinaa Kleppurin mielisairaalan potilaista. Tätä ei kuitenkaan pysty kirjailija lukijalleen antamaan. Tarina on surullinen. Terveen pilkistys hullujen huoneelle, mikä tuottaa aina pettymyksen, varsinkin epäaitoudessaan. Epäaitous tuli siis mieleen mielisairaalan potilaiden harhojen mielikuvituksettomuus, kuningas ja Hitler.
Yhtenä ainoana plussana voisin mainita, että kirjailijan ja tarinan islantilaisuus kiehtoo, Islanti on jännittävä maa, josta saisi myyttejä ja ties mitä kaikkea irti. En tiedä, ehkä tässä oli vain kyse siitä, että tämä oli verrattain tavanomainen tarina, jolle kuitenkin asetin suuria odotuksia.
Ja vielä sanottava yksi iso miinus. Suomentaja Tuula Tuuva on suomentanut teoksen kömpelösti. Kieli on tökkivää ja kaikista raivostuttavinta oli näppäily- ja kirjoitusvirheet. Oikolukua jooko!
Saattaa olla, että olen nyt vähän ankara näille kirjoille, mutta joskus pitää kirjoittaa niistäkin kirjoista, joista ei yksinkertaisesti pidä ja myönnettävä tosi asiat. Aloitin muuten lukemaan Gudmundssonilta Beatles-manifestia, mutta päätin jättää sen kesken... Harvemmin tulee kesken jätettyä kirjoja, siis ihan lopullisesti kesken! Muut kirjabloggaajat: jätättekö te paljon kirjoja kesken vai ponnisteletteko te kurjienkin tarinoiden loppuun?
Jani Saxell - Ensilumi ja muita novelleja
 |
| WSOY, 2002 sivuja 190 |
Ostin tämän teoksen kirpparilta, koska jossain määrin pidin sitä hänen myöhäisempää Minä, Lotta ja Päivikki-teostaan kiinnostavana. Mutta tässä teoksessa oli kerta kaikkiaan asioita, joita en voi sietää. Ensinnäkin, neekeri-sanan käyttö. Toiseksi, naisten ulkonäön jatkuva arvioiminen. (Feministi kiljuu täällä näppäimistöllä!) Ymmärrän, että voidaan tuota halventavaa rasistista sanaa käyttää harkitusti, kerran, esimerkiksi tuossa hänen uusnatsinovellissaan (vähän kyllä kyseenalaistan sitäkin....), mutta useampaan otteeseen, EI.
Novelleja suomalaisuudesta, mukamas. Alun novellit olivat kiinnostavia, vaikkakin rasistisia. (Joo kyllä, yritän erottaa kirjailijan mielipiteet hänen henkilöhahmojensa mielipiteistä, mutta tällaisessa asiassa sitä väistämättä miettii, ajatteleeko kirjailija todella niin kuin tulee yhä uudelleen kirjoittaneeksi) Loppupää on mielestäni todella tylsää pohdintaa suomalaisista jääräpäistä ja viinanjuonnista. En siispä pitänyt. Mielestäni novelleihin pitää saada sisällytettyä jokin oivallus, joka palkitsee lyhyen, mutta siltikin pitkän tekstin lukemisen. Tätä ei tässä teoksessa tapahtunut.
Muuta sanottavaa tässä tämän hetkisessä tunnekuohussa minulla ei ole.
Teilauksiakin on hauska lukea :) Nämä eivät kuulosta yhtään minun kirjoiltani, joten vältettävien listalle heti!
VastaaPoistaMinä jätän kirjan hyvin harvoin kesken. Olen yrittänyt opetella sitä, mutta vieläkin takaraivossa tykyttää monesti sellainen tunne, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi muuttuu, jatkan vielä hetken. No, usein ei muutu, joten parannettavaa olisi. Onneksi vuoteen ei yleensä mahdu montaa hutia, kun tuntee jo aika hyvin oman kirjamakunsa eikä lähde seikkailemaan jonnekin harlekiinien pariin :D
Jep, joskus olisi tosiaan hauska keskittyä lukemaan kirjablogeista vain ja ainoastaan teilauksia! :p Hetken tosin ajattelin, että tämä mun teksti oli asiaton, kun ehkä argumentointi uupui, olin vain hurjan tuohtunut, kun kahdessa päivässä lukenut läpi nämä kirjat ja en oo yhtään tykännyt! :D
PoistaNoniin! Mut mitäs sitten kun omien todennäköisten suosikkien joukosta paljastuuukin pettymyksiä! :0 Itse olin lähes varma, että tykkäisin näistä kahdesta! :D
Opettelen kesken jättämisen taitoa ja nykyään osaan jo melko varhaisessa vaiheessa hylätä teoksen, joka ei maistu. Aloitin reilu vuosi sitten haasteen Lukemalla maailman ympäri, jossa yritän lukea kirjan jokaisesta maailman maasta, ja tämän projektin tiimoilta olen kahlannut läpi myös sellaisia kirjoja, jotka tekisi mieli jättää kesken.
VastaaPoistaOli mielenkiintoista lukea arviosi Gudmundssonin kirjasta, sillä Islanti tuottaa lukumatkallani pientä päänvaivaa. Aloitin syksyllä Sjón kirjan Poika nimeltä Kuukivi, mutta kesken jäi. Eritteet tulivat heti alussa silmille enkä päässyt kärryille. Nyt lainasin Sjón Skugga-Baldurin, joka voitti Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2005. Kirja on niin ohut, että luen sen vaikka väkisin ;)
Hyvä taito tosiaan. Ja jännittävyyttä itselle tuo myös tämä huonoista kirjoista kirjoittaminen. Aina tuntuu, ettei haluaisi mitään pahaa sanoa, koska työmäärä ja vaiva ja voiettä. :p
PoistaAijaa. Jotenkin mielikuva islantilaisesta kirjallisuudesta oli mystistä ja miellyttävää. Vai eritteet silmille huhhu. Ehkäpä mäkin sitten tartun tuohon :) Kirjoita sitten bogiisi niin luen! :----)
Kesken vaan, mutta ei tietysti ihan heti, koska joskus kirja alkaa vetää pienen ponnistuksen jälkeen.
VastaaPoistaOlen lukenut omasta mielstäni huonoja kirjoja silloin, kun kirjaa on kehuttu paljon,ja yritän löytää syyn, miksi toiset pitävät ja minä en yhtään.
Negatiivisia arvioita on virkistävää lukea. ;)
Heh, hyvä kuulla :D
PoistaMikä on huonoin kirja, jonka oot lukenut kokonaan?