 |
| Otava, 2004 140 sivua |
Saa kirjoittaa sisältää runokokoelmia selvästi kirjailijan omista eri elämäntilanteista. Tavallaan pidin kirjasta. Siinä oli jotain miellyttävää. Mutta toisaalta myös tuntui, että tämä oli sellainen välitilakirja, jonka luki vain, koska ei tiennyt mitä lukea ja tuossa oli hieno kansi. Välillä tuntui, että runot ovat aivan liian henkilökohtaisia ja se oli hämmentävää, koska juuri koskaan ei tule sellaista tunnetta. Kirjan mukana todella elin Snellmanin rakkaudet ja raskaudet.
(Hämmentävää oli, että alkupään runoista, jotka on ilmeisesti kirjoitettu vuosia sitten, oli samoja piirteitä, siis ihan samoja sanoja kuin Sonja O. kävi täällä -kirjassa. Esimerkiksi Enuresis Nocturna, dieduska, baabuska. Lisäksi ensimmäisten runojen joukossa mainittu myös Maru, josta ilmeisesti nyt Snellmanin uusin teos kertoo.)
ja ihanimmat runot hetkeen::::::
Epäilys
Jos et olekaan kuollut
vaan jossain hämärssä paikassa venttaamassa
ikuisuuden porttikongit
odottelet sätkä pienten keltaisten hampaittesi välissä
että tajuan:
se uusi paikka on todella ihmeellinen jippo -
kukaan toinen mies ei löydä sinne
ei voi saada minua siellä
voi kuoleman nielussa
minä olen sinun
hei, ehkä seisot siellä kasvot varjoissa
ja kuiskaat
vihdoin löytäneesi pimiön kahdelle
Lähtevät
Muut olivat nähneet
meistä unia
ennen kuin edes tapasimme.
Niinpä meiltä meni kauan
astua pois niistä
avarista huoneita ja tuulisilta parvekkeilta
Me kävelimme muitten unista pois,
astuimme omaamme
kuin sumuisella asemalla
vierelle seistahtavaan valaistuun junaan,
varmuuden vuoski ensimmäiseen
lähtevään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti